Kuukauteen en ole kuulumisiani kailottanut... Kirjoitusinto on ollut ihan nollissa, olo on ollut hyvin stressaantut ja uupunut. Sen lisäksi syyskuu itsessään oli aika tasainen, mutta iloisesti voin ilmoittaa asioiden onneksi viimeinkin edenneen sen aikana. Nyt minulla on harkkapaikka ja asunto, jota parhaillaan remontoidaan muuttokuntoon. Ensi viikolla alkaa työt ja toivon mukaan pääsen myös muuttamaan sen aikana. Odotan innolla. :)
Tavalla tai toisella asiat siis etenevät, onneksi. Olen siitä kiitollinen. Tuntuu, että vaikka itse olenkin monta kertaa vaipunut epätoivon partaalle, kaikki on kuitenkin kääntynyt kaikkein parhaimmalla tavalla hyväkseni. Se harkkapaikka on parempi, kuin olisin uskaltanut unelmoida. Siellä on luvassa ihan täydelliset työtehtävät, jotka ovat juuri sellaiset, mitä haluankin tehdä. Asunto on iso, ja pienen rempan ja sisustuksen jälkeen siitä tulee ihan näköiseni. Nyt minulla on myös oma piha, joskin sen viimeistely ja viilaaminen siirtynee kevääseen... Talveksi kun ei kannata kaivaa kukkapenkkiä.
Tiedätte varmaan sen tunteen, kun on ollut sairaana ja viimein alkaa "elämä voittaa"? Vaikka en ole varsinaisesti syysflunssaa kummemmin kipeänä ollutkaan, olo on vähän samankaltainen. Olen hieman saanut uutta virtaa. Asioiden etenemisen ohella olen ollut paljon erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa - raamiksissa ja muissa kokoontumisissa - joissa olen saanut rauhoittua, rukoilla ja kuunnella ja ihan vain olla. Juha Tapiota lainaten "kuulkaa väsyneet maan, väsyneitten satamaan Hän kuljettaa"... Niin Hän tekee. Olen ollut ihan nääntynyt, mutta siinä samalla olen saanut huomata, että Jumala kantaa.
Ulkonakin vinkuu Valio-myrsky. Ikkunat helisee ja lyhdyt sekä kukkaruukut pyörivät ilmassa. Odotan, että myrsky laantuu pian... Että ilma muuttuu jälleen tyyneksi. Koska niin myrskyjen jälkeen on tapana käydä.
Ei minulla muuta tällä kertaa, hyvää lokakuuta kaikille!
Rakkaudella,
Jenna
