Leikkaus oli torstaina ja eilen kotiuduin sairaalasta. Aika paljon minuutit ovat menneet levon, kävelyn, syömisen ja lääkkeiden oton vuorotteluna.
Vaikka kyse oli vain pienestä leikkauksesta, on se muistuttanut minua siitä, kuinka onni on pienissä asioissa. Onni on se hetki, kun löytää sellaisen asennon, jossa voi nukkua ilman, että sattuu. Onni on se, kun pääsee sängystä ylös ilman apua. Odotan innolla sitä onnekasta hetkeä, kun kykenen vetämään sukat itse jalkaani!
Onni on myös hyvä lempibändi, joka osaa ajoittaa uuden biisinsä julkaisuhetken täydellisesti. Eilen toipilaana muistin, että ai niin, tänään on se kauan odotettu päivä, kun viimein saan kuulla Poets of the Fallin uutuuden. <3 Kuuntelin kipaleen ja taaskaan ei tarvinnut pettyä. Rakkautta ensi kuulemalta! :) Musiikkivideo on hieman pelottava.
Olo on koko ajan parempi, ja tuntuu hyvältä, että se kaikki on ohi - leikkaus, heräämö, sairaalassa oleilu. Kyllä se jotenkin hirvitti etukäteen. Kuitenkin sinä hetkenä, jona makasin leikkauspöydällä ja odotin nukutusaineen laittoa, olo oli ihan tyyni. Päässä soi sellainen kappale kuin "Älä pelkää". Sanat menee jotakuinkin näin: "Älä pelkää Hän vieressäs seisoo ja kannattaa / Älä pelkää, ei pimeyden voimat sua valtaan saa / Älä pelkää, hänen armonsa lopu ei milloinkaan. / Älä pelkää hän kanssasi kulkee ja johdattaa." Viimeinen asia, jonka muistan, on oikeastaan se, kun sanottiin, että nukutusaine laitetaan tulemaan. Seuraava muistikuva oli joku outo uni, josta heräsin pahoinvoivana ja epätoivoisena - tunsin, etten ollut valmis heräämään.
Kuitenkin, iso kiitos Ähtärin sairaalan henkilökunnalle siitä hyvästä hoidosta, jota sain. Hyvin saivat tällaisen yliregoivan ja säikkyvänkin potilaan rauhoitettua. :)
Nyt suuntaan nukkumaan. Kauniita unia!
Jennuska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti