Hei hei, -14

Liekö merkkinä vanhuudesta vai mitä, kun vuosi vuoden jälkeen yllätyn aina vaan enemmän siitä, kuinka nopeasti 12 kuukautta voivatkaan vierähtää ohitseni ilman, että oikeastaan edes huomaan. Vuoden viimeinen päivä ilotulitteineen saapui tänäkin vuonna, ja istun tässä miettimässä, mitä vuosi mukanaan toikaan ja mitä seuraavalla on ehkä annettavaa.

Lueskelin ajatuksiani, joita kirjoitin vuosi sitten silloiseen blogiini (tekstin voi lukea TÄSTÄ). Kulunut vuosi oli ollut tasainen ja mukava, mutta mitään erikoista sanottavaa minulla ei siitä ollut. Toisin on vuoden 2014 kanssa: kulunut vuosi on ollut itselleni hyvin iso ja värikäs.

Pietari

Vuoden vaihtuessa päässäni pyöri tuolloin miljoona kysymystä. Tulevaisuus ja jopa seuraava vuosi näytti lähinnä puurolta, josta ei ottanut yhtään selvää. Mitä tapahtuisi ja milloin? Ainoa, mitä osasin odottaa oli se, että saisin keväällä tietää vaihtopaikkani sekä kohtaloni koskien sitä, joudunko tehdä opinnäytetyöni syksyllä vai miten. Yhtä kaikki minulla ei ollut mitään aavistusta asioista, joita 2014 loppujen lopuksi toikaan mukanaan. En edes koe liioittelevani sanoessani, että ennakoimattomuudestaan huolimatta tai jopa sen takia kulunut vuosi oli yksi elämäni hienoimmista. Miksi? Tässä lista muutamista syistä!

1. Vuosi oli suhteutettuna elettyyn elämääni kaikkein kansainvälisin. Olen elämäni aikana käynyt viidessä paikassa ulkomailla, ja niistä neljä matkaa tapahtui tänä vuonna. Tallinna, Pietari, Jordanian aktio, Glasgow.

2. Monessa suhteessa päädyin tulemaan ulos mukavuusalueeltani. Puhuin ihmisten edessä, otin vastuuta asioista, tein päätöksiä, toimin itsenäisesti, matkustin yksin lentokoneessa, voitin pelkoni ja käväisin leikkauksessa... Muutaman asian mainitakseni.

3. Sain vastauksia pieniin ja suuriin kysymyksiin. Tulevaisuus raotti verhojaan, ja sain tietää vaihtopaikkani ja suunnilleen sen, kuinka opintoni tulevat jatkumaan: ensin oppari, sitten vaihto ja jäljelle jää harjoittelu.

4. Tämäkin vuosi tuli elettyä ympärillä suuri määrä ihania ihmisiä. En osaa sanoin kuvailla sitä, kuinka kiitollinen olen siitä, että elämässäni on sellaista väkeä kuin on! Perhe, sukulaiset, ystävät - olette minulle hyvin rakkaita ja jokainen hetki, jonka vietän kanssanne, on minulle kuin aarre.

5. Kyllä tälle listalle pääsee myös musiikki ja huomaamaton maininta Poets of the Fallista. Kuuluu joka vuoteen, kyllä, ja tänä vuonna vieläpä uusien kappaleiden ja konsertinkin muodossa.

6. Oli tavallaan kivaakin, että kalenterini oli niin värikäs ja pullollaan sekä kivoja, että vähemmän kivoja juttuja. Kiire ja stressi oli iso osa vuotta 2014, mutta toisaalta, kaikki se vain kertoo siitä, kuinka paljon kaikkea tapahtui. Jäi paljon kaikenlaisia muistoja. :)

Nyt pää ei keksi listaan jatkoa. Yhteenvetona voisin todeta, että koen saaneeni tänä vuonna niin paljon hyvää, että "kiitos" tuntuu pieneltä sanalta.

Entä tuleva vuosi sitten? Tiedän siitä enemmän, kuin mitä viime vuonna tiesin tästä kuluneesta vuodesta. Kuitenkin tuntuu, että tiedän hyvin vähän. Mikä on tietenkin oletettavaa, olen havainnut ennustamisen aika hankalaksi. :P

Ensi vuonna lähden vaihtoon Pariisiin. Tammikuun 22. päivä lähtö  ja paluulippua ei ole vielä edes hankittu. Juhannuksen jälkeen näillä näkymin tulo takaisin Suomeen, ja sen jälkeen pitäisi yrittää hankkia harkkapaikka. Mistä, se on sitten tämän vuoden yksi iso kysymys.

LAMK ja kilppari! Liittyypäs.

Ensi vuonna toivon tutustuvani jälleen uusiin ihmisiin, eläväni onnellisesti Pariisissa, oppivani sujuvammin ranskaa, kokeilevani jotain uutta harrastusta, muuttavani jälleen, lukevani jonkun yllättävän hyvän kirjan, maistavani jotain sellaista sapuskaa, jota en ole ikinä syönyt ja kokevani ja näkeväni ja eläväni paljon mukavia hetkiä.

2015, tervetuloa. En kyllä ymmärrä, että vuodesta 2005 on kymmenen vuotta - aika hölmöä. Älkää yrittäkö väittää minulle sellaista.

Toivotan kaikille erittäin onnellista uutta vuotta, toivottavasti vuosi 2015 tuo mukanaan paljon hyvää. Olkoon koko vuosi siunattu ja Herran hallussa.

Rakkain terveisin,

Jennuska

Tervehdin teitä, ihmiset!

Terve!

Kirjoittamisessa on ollut tauko, joka on johtunut kiireestä, laiskuudesta ja siitä, että jouluna maistui kinkku ja suklaa kirjoittamisen sijaan. Joka tapauksessa haluankin nyt toivottaa hyvät joulut kaikille vielä tässä vaiheessa!

Tänäänkään en ajatellut kirjoittaa sen kummemmin. Ajattelin hieman vain päivittää kuulumisiani, sillä viime aikoina on tapahntunut jonkin verran juttuja. Pidemmästi kirjoittanen vuoden vaihtuessa tapani mukaan - kuten jo kahtena aikaisempana vuotena, ajattelin tästäkin vuodesta koota listan menneen vuoden kohokohdista ja odotuksista tulevaa vuotta ajatellen. Siitä on muodostunut tärkeä perinteentynkä itsellenikin. :--)

Viime postauksen jälkeen olen kerännyt elämäni Lahdessa kokoon ja muuttanut vanhempieni nurkkiin kuukaudeksi, josta on parikymmentä päivää yhä jäljellä. Täällä olen kuronut laiskasti oppariani kasaan ja voin onnekseni todeta, ettei enää ihan hirveästi ole jäljellä. Wohohooo. Joulukin oli ja meni ja olo on jos ei muuta, niin hyvin syönyt. Nyt yritän parhaani mukaan olla ahkera, vaikka kaikki muu kiinnostaisi enemmän kuin mikään, mitä pitäisi tehdä. Lisäksi ajatus kulkee hyvin hyvin hyvin hitaasti, ja työn jälki on kaiketi myös sen näköistä. 

Samasta syystä nytkään en saa enempää höpinää aikaiseksi. Päässä lähinnä surisee. Taidan siis ainoastaan todeta, että hyvää yötä ja nähdään vielä tänä vuonna! :)

Rakkain terveisin,

Jenna

GOOD GOOD TIMES.

OHO. Nyt on takana pari niin rautaista viikkoa, että ihan pyörryttää. Pahoin pelkään, että naamani kohta kramppaa tästä hymyilemisestä ja hilpeydestä. Pitää varmaan kohta rajoittaa, koska itku pitkästä ilosta! Mutta lasketaanko kyyneleet, joiden aiheuttajana on hyvä mieli?

Tosiaan, piipahdin sitten Glasgow'ssa. Reissu oli onnistunut ja hauskaa oli! Ihan yksin osasin sinne lentääkin (nohöhöhö, lentäjä sitä konetta lensi ja oli siellä pari muutakin tyyppiä paikalla) enkä siis jäänyt Amsterdamiin, vaikka sitä vähän pelkäsinkin.

Matkan aikana tuli räpsittyä melko vähänlaisesti kuvamateriaalia, mutta yritän nyt niiden otettujen avulla hieman valottaa reissun vaiheita.

Tosiaan, lähdin yöllä Lahdesta Helsinki-Vantaalle, josta lento lähti 7:05. Koko yönä en nukkunut silmänräpäystäkään ja voin kertoa, että jossain vaiheessa päivää väsytti aika lailla. Jaksoin kuitenkin olla hereillä seuraavaan yöhön saakka, vaikkakin ilmeisesti sammuin jo ennen yhdeksää.

Joku luhistuminen

Pääsyy koko matkalle oli, että menin katsomaan ystävääni ja ihan vaan hengaamaan hänen kanssaan, eikä sen kummempia suunnitelmia itselläni ollut reissun varalle. Käytiin syömässä siellä ja täällä, shoppailtiin ja samalla ihailtiin sateista maisemaa, tavattiin ihmisiä ja linnanjuhlatkin jossain välissä vilkaistiin tietokoneelta. Seuraavat kuvat kertokoot enempi!

Saattaa kertoa jotain mun intresseistä, että puolet kuvista liittyy jollain tapaa ruokaan tai syömiseen.

No joo. Paluumatka oli vähän vähemmän väsynyt kuin menomatka, mutta huolimatta siitä se oli samalla masentavampi. Matkan kohokohta oli Amsterdamin lentokentällä seikkaillut ihka aito hiirulainen. Söpöpö. Jälkimmäinen lento oli tympeähkö töykeän lentoemännän vuoksi, mutta onneksi vieressäni istui mukava mies, joka pelasti tilanteen. Sain myös nukuttua koneessa, joten lento meni hujauksessa ohi.

Aika pirtsakkaa!

Pari päivää tässä kotiinpaluun jälkeen on mennyt asioiden hoitamisessa. Muuttojuttuja, opparia ja kaikenmoista muuta säätöä. En ole ihan vielä tajunnut, että tasan viikon päästä kuljen tämän kämpän ovesta ulos viimeistä kertaa ja jätän Lahden maisemat ainakin toistaiseksi taa. Ehkä se totuus iskee jälkikäteen. Tänne jää paljon loistavia muistoja näiden parin vuoden varrelta.

Uusia muistoja kertyikin runsaasti vielä tänäänkin: tulipas aihetta käydä Sibeliustalossa ja Finlandia-klubilla! Siitä enemmän seuraavaksi, hiiohoi.

Ei liene kenellekään - joka minua vähääkään tuntee - epäselvää, että lempibändini jo muinaisista ajoista saakka on ollut Poets of the Fall. Kyseisen bändin musiikki on vienyt minua ala-asteelta yläasteelle, lukion kautta ammattikorkeaan ja tästä vielä eteenpäin eikä loppua näy. Levy levyn perään olen rakastunut uudelleen ja välissä ei ole ollut viikkoakaan ilman, että edes yhtä biisiä olisin kuunnellut. Siispä kyllä, voisi sanoa, että pidän heistä ja heidän musiikistaan aika paljon.

Tänään olin jälleen katsomassa heitä livenä. Ai että. Aivan mahtavaa. Konsertti oli loistava, olin miltei eturivissä ja ihihihi, ihan turhaan en ollut vetänyt ylleni kuvan mukaista maskia - Marko huomasi sen. :):):) Imma teenager again.

Jos jollekulle jäi epäselväksi maskin liittyminen mihinkään niin yhtenä esimerkkinä voi katsella hieman alla olevaa viideota. Jonka olen tähänkin blogiin linkittänyt aikaisemminkin ehkä kahdesti. Olenpa yksipuolinen.

Että sellaista. Näihin tunnelmiin sitten tältä erää.

Puspus!

Jenna