Friends are like potatoes - if you eat them, they die

Nyt on kuuma. Ensi viikolla on vissiin vielä kuumempi. Ei, sanon minä. Ei. En tykkää ajatuksesta.

Kuumuudesta huolimatta ja osittain sen ansiosta viime viikko oli todella hauska, mutta uuvuttava. Yksi kaveri tuli käymään tosiaan silloin, kun edellisen kerran kirjoittelin ja kierreltiin alkuviikko Lahdessa. Ei täällä mitään nähtävää ollut, mutta Seppälän Outlet -myymälä oli ihan kiva paikka.

Torstaina saatoin hänet Helsingin puolelle, jossa näin jälleen kavereita. Palasin Lahteen illalla ja lähdin aamupäivällä Riihimäelle, josta suunnattiin parin kaverin kanssa Vimpeliin mökkeilemään. Pohjanmaa oli paikoillaan, ja heitin jopa talviturkin järveen. Tosin se ei liene mikään suoritus, sillä vesi oli lämpimämpää kuin se vesi, mitä käytän normaalisti suihkussa...

Sunnuntaina päädyin Hyvinkään kautta Helsinkiin noutamaan sitä kaveriani, jonka sinne saatoinkin ja hetken pyörittyämme Lintsillä suunntasimme taasen Lahteen, tänne äkäisten ja humalaisten ihmisten luvattuun maahan. Nyt istumme kämppäni lattialla hikeä pyyhkien ja kumpikin tahoillamme internetin maailmassa kahlaten. Kommunikointi ei oikeen luonnistu. Kuunnellaan musiikkia ja nauretaan ja odotetaan, että taivas antaisi vettä. Niin ja pitäisi pullottaa tätä lämpöä talven paleltavien päivien varalle.

Mutta on ollut todella ihanaa viettää aikaa kaikkien ihanien ihmisten kanssa tehden kaikkea mukavaa, keskustellen sekä hölmöjä että henkeviä ja vuorotellen nauttien ja kärsien kuumuudesta. On se vaan mahtavaa, että ympärillä on sellaisia helmiä! <3

"Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, 

kun ystävä häll' on myötä."
- Eino Leino 

"Mitäpä hyödyttää omistaa mitään hyvää,
 ellei ole ystävää, jonka kanssa voisi sen jakaa."
 - Seneca 

"Ystävyys on kahden ihmisen syvään juurtunut tapa
edistää toistensa hyvinvointia."
- Eustace Budgell 

Jenna

Kun aurinko sulatti aivoni

Tuuletin on maailman paras keksintö. Miten mää selvisin viime kesästä ilman sitä? Tosiaan, lämpötila tässä asunnossa lähentelee taas saunaa. Seuraavassa asunnossani saa sitten luvan olla parveke.

Helteistä pitäisi ehkä nauttia. Aina sanotaan, että ei saa valittaa kuumuudesta kun kuitenkin talvella sitä kaipaa... No, itse en ikinä ole kyllä pahemmin kaivannut helteitä. 15-20 astetta on ihanteeni. Saa piskotellakin. Semmonen nipin napin "viitinköhän avata sateenvarjon" -keli on paras.

Mutta se säästä.

Viikko on ollut paitsi hikinen, myös aika täynnä ohjelmaa. Äiti, mummi ja siskoni tosiaan olivat täällä ja saavutuksena oli suursiivous. Pääsin kaikesta turhasta rojusta eroon. Osa astioistani muutti nyt vuodeksi Vimpeliin. Miten niin on aikaista pakata tavaroitaan puolta vuotta ennen muuttoa? Nyt ainakin tiedän, keneltä olen perinyt hätäisyyteni...

Tänään oli rauhallinen päivä. Messun ja ruokakauppareissun jälkeen tein ranskan viimeistä tehtävää, jota olen onnistunut ovelasti lykkäämään aina vaan myöhemmäksi. Ei se vieläkään tullut ihan täysin valmiiksi, mutta suurin osa työstä on tehty. Sen ohella olen vain pessyt pyykkiä ja kirjoitellut sähköposteja, eli sunnuntaini on ollut ihanan normaali.

Ystäväni on parhaillaan matkalla luokseni, ja tässä kirjotellessani odottelen häntä saapuvaksi. Hieman jo unettaa, mutta luulen, että tänään menee myöhään, kun ei me kuitenkaan malteta heti mennä nukkumaan, saapuu hän perille sitten mihin aikaan vaan. Onneksi aamulla ei ole kiire minnekään!

Tulossa on taas kiva ja ohjelmantäyteinen viikko, olen innoissani. Toisaalta odotan myös elokuuta alkavaksi, sillä sen myötä saan varmistettua paljon syksyn aikatauluja ja kykenen etenemään tehtävissäni vielä paremmin. Ja kuten olen jo joskus aikaisemminkin todennut, syksy on sitä Jenna-Marian aikaa. Pidän pimenevistä illoista, kynttilän valosta ja villasukista. Nautin ruskasta, vesisateesta ja jopa siitä, kun arki alkaa. Opkon illat ja elämän säännöllisempi rytmi. Teekupposet koleana aamuna. Nahkatakkisää. Melankolia ja se luovuuden tunne, kun oikeastaan huvittaakin kirjoittaa paitsi koulujuttuja niin myös runoja. Syksyisin innostun usein tekemään asioita, joita en normaalisti tee. Alan kutoa lapasia, katson vanhoja komedioita ja teen jotain uudenlaista ruokaa.

Kesällä kaikki on niin pysähtynyttä, tavallaan. Vaikka on ohjelmaa, niin kuitenkin tuntuu, että elämässä on pause päällä. Vihatkaa minua, mutta oikeastaan jo odotan syksyä.

Mutta vielä on kesää jäljellä runsaastikin. Voi olla, että kuumin kausi on vasta edessä. Pitänee laittaa jääpalamuotti pakastimeen ja alkaa haaveilla ilmastoinnista.

Lämpöisiä ja toivottavasti ukkosettomia kesäpäiviä kaikille!

Pusuja,
Jenna

Ugh ugh ugh

Tuo edellisen viikon postaus voisi sisältönsä vuoksi olla kirjoitettu vaikka tänään. Olen edelleen Vimpelissä ja olen puuhaillut aika lailla samanlaisia asioita, kuin silloinkin. Koulutehtävätkin olen saanut siihen pisteeseen, että ranska olisi kohta pulkassa. Muut kurssit ei sitten niinkään.

Päällimmäisenä fiiliksenä tänään on sellainen hieman hermostunut ja stressaantunut olo. Tuntuu, etten ole tehnyt vieläkään tarpeeksi hommia ja ettei aikaa ehkä ole niin paljoa, kuin tarvitsisin. Erityisesti opinnäytetyö aiheuttaa muuten melko tummaan kuontalooni harmaita hiuksia. En ole antanut sille sen tarvitsemaa määrää huomiota, ja jotenkin en saa siitä otetta. Pitäisi päästä kunnolla alkuun, mutta jotenkin se ei vaan onnistu. :|

Huomenna lähdetään sitten Lahteen kera äitini, siskoni ja mummini. He yöpyvät parisen yötä, jonka jälkeen minä jäänkin sinne sitten taas toviksi omin nokkineni. Pitää pyrkiä sitten taas ottamaan yksinäisestä ajasta hyöty irti ja ahkeroida henkensä edestä. Olen muutamien kavereiden kanssa kyllä sopinut loppukuulle jos minkälaista ohjelmaa, minkä takia jokainen "tyhjä" minuutti kannattaakin ottaa käyttöön. Muuten voi olla, etten vielä marraskuussakaan ole siinä pisteessä, että voisin mokoman opparini esitellä valmiina. 

Mutta aikansa kutakin. Tiedän, että olo helpottuu oitis, kun a) saan nuo kesäkurssit pois päiväjärjestyksestä ja b) pääsen vauhtiin. :)

Nyt on kyllä jotenkin niin hikisen löysä ja uupunut olo, etten jaksa edes ajatella. Voisin mennä kissan viereen sängylle röhnöttämään. Sitä ei paljoa elämä paina. :D Tykkään sen asenteesta ja elämäntyylistä. Se, mistä en tykkää, on ulkona meuhkaava ukkonen ja olohuoneen telkussa vinkuva munamies. Tosin ukkonen saattaa olla ratkaisu ongelmaani munamiehen kanssa: joutunee ottaa töpseli telkastakin irti... Tuskin pikkusiskonikaan haluaa, että tv menee rikki. :))

Mutta heipä hei taas, palaillaan!

Pusuja ja haleja,
Jenna

Kuuluuko mitään?

Eipä kuulu erityisesti, mutta terveisiä Vimpelistä!

Sää alkaa kääntyä kesäiseksi, ja mielikin on sen mukainen. Auringon säteet - vaikkakin sälekaihdinten takaa - saavat hymynkareen huulille ja tekevät tästä tytöstä jollain tapaa hyväntuulisen huolimatta siitä, että liian suuren osan ajasta ja erityisesti ajatuksista vievät ne häijyt ilonpilaaja -tehtävät, joita tänäänkin olen jo tovin tässä koneellani naputellut. Loppua ei näy!

No, ainakaan en voi valittaa tekemisen puutteesta... :)

Hyvä asia on se, että olen nyt saanut edes jotain aikaiseksi. Monta tehtävää on tullut palautettuakin, jopa! Enkä voi väittää, ettäkö olisin koko aikaa ahkeroinut. Hyvin olen onnistunut välttelemään velvollisuuksiani. Eilen kävin kaverin kanssa Alajärven markkinoilla, pitihän sitä metrilakua nyt ainakin kertaalleen kesää saada. Myös ihan vaan seinän tuijottelu ja epätoivoinen huojuminen on käynyt työstä, puhumattakaan kissan silittelystä. Mikään syy, edes koulutyöt, eivät ole niin isoja ja merkittäviä, ettäkö kissan voisi siirtää sylistä pois kun se on siihen kerälle käynyt vapaaehtoisesti. Tai ainakin melkein vapaaehtoisesti.

En ehkä nyt ala vääntämään tikusta asiaa, vaikka siihen pystyisinkin. :D En ole tehnyt mitään mainittavaa, ja viikko on ollut ihan mukava. Juuri sellainen, kuin kesäisen viikon Vimpelissä kuuluisikin olla. Joskaan vielä en ole kerinnyt mökille, mutta jos sää jatkuu samanlaisena, siihenkin tulee vielä hyvät mahdollisuudet! :)

Mukavaa heinäkuuta teillekin!

Jenna