Hei hei mitä kuuluu

Taulujen merkitys sisustuksessa on tunnustettava suureksi. Tyhjä ja valkoinen seinä näyttää surullisen alastomalta ja kylmältä. Ei kodilta.

Ensimmäinen varsinainen muuttokuorma on oikeastaan noutajaa vaille valmiina. Asunnon irtisanoin alkuviikosta, joskin muutan lopullisesti vasta joulukuussa. Voin kertoa, että muuttaminen ei ole juttuni. Ei ainakaan poismuutto! Uuden asunnon hankkiminen taas voi olla ihan kivaakin, ainakin siinä vaiheessa, kun sitä sisustaa mieleisekseen ja asettuu aloilleen.

Seuraava vaihe on kuitenkin Pariisi. On iso ongelma löytää sieltä asuntoa, joka ei maksa yli tonnia kuussa ja jossa on oma vessa. Asuntomarkkinat Pariisissa on... En edes keksi sopivaa ilmausta. Fucked up.

Mm. tämän tyyppisiä rajoituksia löytyy Pariisin asuntojen ehdoista...

Kaikki sivustot, joilta olen etsinyt, näyttävät, että valitettavasti etsimällesi ajalle ei ole olemassakaan asuntoja. Mene hotelliin ja maksa aina yöstä 120 euroa. Eihän siitä tulisi kuin koko ajalta jotain 18 000 euroa. Pikkusummia.

Muuten menee ihan kivasti. Opparin kanssa on nyt voinut ottaa rauhallisemmin, kun sitä ei tarvitsekaan pusertaa ensi viikkoon ja saa oikeasti paneutua yksityiskohtiin rauhassa. Siinäkin kyllä ilmaantui vielä uusia kapuloita rattaisiin, mutta luotan siihen, että niistä selvitään. Se on nimittäin pakko.

Enää alle 3 kuukautta vaihtoon. Aika tulee menemään äkkiä... Loppuvuodellekin on paljon ohjelmaa opparin lisäksi, esimerkkinä nyt se muutto. Toivon saavani homman melko lailla kasaan ennen täältä lähtöä. Ostin myös lentoliput Glasgowhun, jonne menen tervehtimään ystäväistäni, joka on siellä vaihdossa. On jo ikävä enkä malta odottaa! Ikävä puoli on kyllä se, että itsenäisyyspäivä menee sitten siellä. En näe Tuntematonta! D: Oh horror.

Huomenna menen Opkon konferenssiin Vihtiin viikonlopuksi. Tekee varmasti hyvää! Eilen tuossa tuumasin, että se sattuu tänäkin vuonna niin sopivaan saumaan, että ei voi kuin iloita. Tarvitsen jotain sellaista, vaikka tänään tulikin sellainen olo, että ei, haluan vain jäädä sänkyyn makaamaan koko viikonlopuksi. Sitä suuremmalla syyllä on hyvä, että se on juuri nyt!

Ulkona sataa ja pitäisi tiskata. Taidan kuitenkin juoda vielä kupposen teetä ja katsoa Nurse Jackieta. Alunperin katsoin sarjaa vain yhden hyvän näyttelijän takia, mutta nyt olen koukussa muutenkin. :D

Ei muuta.

See ya!

Jenna

Flunssaista hourintaa höystettynä säälin kerjuulla, s'il vous plaît

Niisk ja achoo.

Luulin välttyväni siltä, mutta olin väärässä. Oitis, kun stressi hellitti, kaktus kömpi kurkkuuni ja joku avasi hanan nenässäni. Aamulla taistelin itseni ensimmäiseen opparihaastatteluun, ja jos mahdollista, vilustutin päivän aikana itseäni hieman lisää. Sekoilin bussien kanssa ja jouduin kävelemään enemmän, kuin mihin olin varautunut vaatetukseni kanssa. Hyvä minä!

Olin kuitenkin siinä fiksu, että piipahdin kaupassa hakemassa pariksi päiväksi safkaa niin, että voin pysyä neljän seinän sisällä sairastelemassa. Tällaisina hetkinä yksin asuminen ei olekaan kivaa, sillä juurikin esimerkiksi kaupassakäynnit joutuu suorittaa itse, vaikka kuumemittari näyttäisi 40. Kukaan ei keitä teetä tai hae jäätelöä kaupasta. Tiskatakin pitää itse. Aijai. Toisaalta kukaan ei myöskään keskeytä päikkäreitä, mikä on iso plussa.

Tämä päivä onkin aika lailla pyörinyt nenäliinojen keskellä Panadol hottia litkien. Sinänsä ärsyttävää, kun juuri pääsin oikein kunnolla vauhtiin ensimmäisen varsinaisen muuttokuorman kasaamisessa ja se jäi kesken, kun nyt ei huvita. Lattialla on rasittava pino papereita, jotka pitäisi käydä läpi. Se pino oikein tuijottaa häijysti ja tuntuu kuin itsestään valtaavan koko ajan enemmän pinta-alaa matosta. Tyhmä pino, tyhmä kurkkukipu ja tyhmä korva, jota kutittaa.

Mulla on varmaan pää täynnä räkää, mutta olen alkanut muuttohommien keskellä ajatella, että ei tämä Lahti oikeasti ole niin huono paikka, kun mitä välillä annan ymmärtää. Lahti on tarjonnut ennen kaikkea kaupungin, jota on ollut ihana inhota. Sen epämääräinen bussiliikenne on sekoittanut pääni kerran jos toisenkin. Sen harmaus on sointunut mielialaani maanantaiaamuisin, ja sen kosteat kadut ovat alkaneet tuntua kotoisilta kenkieni alla. Pidän myös tästä luksuskoirankopista, jossa asun.

Kuumepuhetta? Ehkä.

Toisekseen, kello on yksi yöllä, ja nukkuminen voisi oikeasti auttaa oloon.

Hyvät yöt!

Jenna

Minulla olisi minulle vähän asiaa

Viime aikoina olen ollut ihan pohjattoman väsynyt. Tekemistä riittäisi, mutta mihinkään ei ole osannut tarttua. Opinnäytetyö on ollut yhtä kaaosta, kun yritykset eivät ole lähteneetkään haastatteluihin mukaan ja deadline lähestyy. Ei tutkimusta saada kasaan yhdellä haastattelulla. Ilman tutkimusta koko työ on hyödytön, pelkkä puolikas.

Vasempaan silmääni muutti elohiiri. On tehnyt olonsa erittäin mukavaksi ja asustellut siellä jo useamman viikon välillä repien koko ohimoa. Niskoja särkee ja pulssi on liiasta kahvin kittaamisesta turhankin koholla. Tuijotan näyttöä lasittunein silmin ja mietin, että olisiko aika kerrankin kuunnella sitä yhtä ihmistä, jonka elämään voisi halutessaan vaikuttaa jonkin verran. Sitä yhtä ihmistä, jonka avunpyynnöt usein sivuuttaa, koska niitä ei jotenkin halua kuulla. Sitä yhtä ihmistä - minua. Itseäni.

Toissayönä se iski. Mitään ajattelematta aloin naputtaa sähköpostia ohjaaville opettajilleni ja kerroin, että tarvitsen lisää aikaa. Osa syistä on minusta riippumattomia, osa omaa syytäni. Pohtimatta lainkaan sen syvemmin tekoni seurauksia lähetin viestin ja menin nukkumaan.

Lahti

Sen jälkeen pienen selvittelyn seurauksena tilanne on tämä: minun ei tarvitse pusertaa työtäni kasaan marraskuun aluksi. Siitä olisi tullut melko heikko. Sen sijaan deadline on tammikuussa. Ihana koulumme jousti, ja minä ja eräs toinen tyttö voimme pitää seminaarin etukäteen (varsinainen seminaariviikko tammikuussa kun on vasta Pariisiin lähdön jälkeen).

LAMK

Sanaparsi "oli kuin kivi olisi pudonnut rinnastani" on aika kliseinen ja paljon kuultu ilmaisu, mutta en osaa tämän hetkistä tunnettani kuvata muutenkaan. On kuin olisin äsken avannut silmät ja nähnyt päivänpaisteen verhojen raosta. On kuin saisin jälleen hengittää.

Joskus kannattaa myös kuunnella, mitä itsellä on asiaa.

Yritän ehkä lähipäivinä kirjoittaa paremmin kaikesta mukavasta, mitä tässä on tapahtunut. Nyt on kuitenkin semmoinen olo, ettei kirjoituta yhtään. Haluan laittaa musiikin soimaan ja siivota. Kyllä äiti, luit aivan oikein: siivota.

Sitä ennen tähän loppuun muutamia kuvia viime viikolta, jolloin ystäväni Sanna oli käymässä. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat hänen ottamiaan ja hänen luvallaan käytettyjä. Whii. (Sannan blogi osoitteessa http://unelmiani.blogspot.fi/).

Panchossa, nomnom, I'm so pretty

MÖLKÖJÄ! Joululahjatoiveeni nro. 1

Yritin esitellä uusia kenkiäni, mutta ei ne erotu

Käytiin Helsingissäkin, eikä edes eksytty, vaikka minä suunnistin

No joo. Palaillaan!

Jenna

Ribbit ribbit

Mitäpä kuluneesta viikosta kertoisin?

Se oli ahdistava ja päänsäryn täyteinen. Nukuin huonosti. Opparin parissa vierähti tovi jos toinenkin - onneksi välillä tuli jotain muuta askaretta niin, että tuli vähän pakostikin saatua ajatukset toisaalle. Kysyn yhä edelleen itseltäni, miksi otan tämän näin raskaasti: se on vain yksi työ muiden joukossa. Mutta ehkä sen hokeminen on sama, kuin käskisi sammakkoa lopettamaan kurnuttaminen (tai vimpeliläistä pesäpallosta jauhaminen). Se ei vaan onnistu. Sitä on mitä on.

Eilinen oli ehdottomasti viikon paras päivä. Ainoa päivä, jona lupasin itselleni pitää vapaata ja ottaa etäisyyttä. Lähdin Helsinkiin, jossa kahvittelimme ystävän kanssa ja jatkoimme siitä Opkon iltaan. Ilta oli oikein mukava, voin sanoa jopa levänneeni siitä huolimatta, että aika ajoin hiljaisena hetkenä päähän putkahti sovellettavan lain ongelma ja UNILEX-tietokanta ja muut rakastajani. (Ribbit!)

Illalla (yöllä) päästyäni kotiin oloni oli hyvin väsynyt. Saatuani yöpaidan päälle ja kömmittyäni peiton alle nukahdin yllättävän nopeasti. Aamulla väsytti ja edelleenkin väsyttää, mutta kahvin voimalla olen saanut itseni koneen ääreen ja oppari edistyy taas. Aion saada tänään paljon aikaiseksi, jotta voisin pikkuhiljaa rentoutua ja uskoa, että tästä vielä tulee jotain.

Jätän tämän merkinnän tältä erää tähän, sillä a) viikkoni oli aika kuiva, mielenkiintoisia juttuja ei ole kerrottavana ja b) oppari odottaa.

Pusuja ja haleja kaikille, palaillaan!

Jennuska