Viimeinen käyttöpäivä

Aika lailla tasan kuukausi sitten annoin viimeksi kuulua itsestäni tämän blogin kautta. Je suis désolée. Tosiaan viimeksi kirjoittaessani oli enää viikko Suomen reissuun ja tänään tässä istuessani paluustani on puolikas. Ei siis tullut Suomesta käsin runoiltua.

Suomen reissu oli ihana, yksinkertaisesti ilmaistuna. Parasta oli tietenkin se, että tuli nähtyä rakkaita ihmisiä (ja eläimiä) rakkaassa kotimaassa. Oli jopa haikea palata vielä tänne, vaikka tiedossa olikin ja edelleen on kaikkea mahtavaa.

Sen enempää en ajatellut jaaritella koto-Suomesta. Palasin keskiviikkona illalla ja torstaina ystäväni saapui tänne minua morjestamaan, mikä lievitti kaihoa kotiin. Sää suosi ja sillä aikaa kun olisn Suomessa, Pariisissa alkoi kesä. Puut pursuaa lehtivihreää, nurmikko pukkaa kukkaa ja sitä rataa. Aurinko paistaa ja akku latautuu. Viimeksi tänään aamulla ystäväni kanssa piipahdettuamme boulangeriessa kahveella muistin taas, että miksi hain juuri Pariisiin vaihtoon. Miksi minä rakastan tätä paikkaa enemmän kuin vihaan.

Kahvilan terassilla kahvia ryystäen oli kiva seurata liikennettä kadulla, jolla kulki vain paikallisia patonki kainalossa auringosta nautiskellen. On kiva puhua ranskaa. On ollut mukavaa huomata, kuinka joistain kaduista on tullut tuttuja ja kuinka sujuvasti täällä liikkuu tietyillä alueilla. Mulle se on iso saavutus. Tänään toimin jopa oppaana brittiläisille turisteille ja samalla neuvoin muutamaa muuta. Ilmeisesti näytin ystävälliseltä ja asiantuntevalta ja helposti lähestyttävältä. :D Mutta oli siis kiva, että pystyi olla avuksi.

Varsinaista koulua kun ei enää ole, on aikaa muillekin jutuille velvollisuuksien ohessa. Päätin tänään, että turisteilun lisäksi täytyy piipahdella paljon myös paikoissa, jotka eivät ole niin tunnettuja. Vaikka pidän kovasti esimerkiksi Eiffelistä, nautin ehkä enemmän hiljaisemmista kaduista ja pienistä puistoista, joissa voisi vaikka vaan istua ja ehkä jos kahvila sattuu kohdalle, lipittää vaikka jääteetä.

Juuri sellaisina hetkinä yhtäkkiä huomaan, että olen onnellinen. Onnellinen siinä, missä olen ja mitä teen. Kiitollinen siitä, että olen tässä ja nyt ja siitä, että niin moni niistä asioista, joista olen salaa ja vähemmän salaa haaveillut, toteutuu vähitellen.

Huominen päivä tuo ilmeisesti myös jotain sellaista tullessaan, mistä olen unelmoinut. Etenkin pienempänä. Kyllä isonakin. Jokaisen pikkutytön unelma on viettää syntymäpäivä Disneylandissa. Minä ilmeisesti tulen viettämään 22-vuotispäiväni Mikki Hiiren maailmassa prinsessojen keskellä tanssahdellen. Älkääkä edes kehdatko väittää, että olen liian vanha sellaiseen. Ehkä minulla on Peter Pan -syndrooma... Ja tässä asiassa en edes aio kasvaa aikuiseksi. Disney!

Paitsi että huomenna ikäännyn, ikääntyy tämä uudempi bloginikin. Hui että, eihän tämä sitten niin uusi olekaan. 1.v!

Mutta pitääkin tästä hiippailla sängyn puolelle, aamulla aikainen herätys.

Hyvää yötä ja äiti ja mummi ja mummu ja kaikki; hyvää äitienpäivää! <3 Olette rakkaita.

Jenna

P.S. veljelle tiedoksi, että vieroitusoireet on kovat. :(