"Long time no see, long time no abc"
- Juhani Kontiovaara, Pasila
Vuosi on vaihtunut ja uusikin jo pitkällä. Työharjoitteluni on kääntymässä loppua kohti, valmistuminen siintää jo edessä ja tulevaisuus on tällä hetkellä tarkasteltuna avoimempi kuin koskaan ikinä ennen. En pysty edes arvaamaan, mitä tuleman pitää… Jännittävää!
Ajattelin tänään kirjoitella yleisesti vain kuulumisiani. Mitä olen alkuvuoden hommaillut, mitä kaavailen keväälle ja ylipäätään: mitä minulle kuuluu.
Ihan alkuun ja heti pitää olla innoissaan ja kertoa uudesta perheenjäsenestä. Ei, kukaan ei ole synnyttänyt (paitsi Nasun emo), vaan meille tuli mun vanhempien luokse pieni kissanpentu, jonka vissiin virallisempi nimi on Nasu, mutta jonka nimi vaihtelee tilanteen mukaan koko ajan. Itse kutsun sitä ehkä eniten riiviöksi tai yksinkertaisesti kullaksi. Se on ihana, raitainen ja villi karvapallero, joka syö multaa ja kiipeilee verhoissa. Se on käynyt takassa neljä kertaa ja vessanpöntössä kahdesti, ja sen lempiharrastus on muutenkin tehdä kaikkea, mitä ei saisi tehdä. Mutta on se vaan niin ihana. <3
Sitten taas arki itse on rytmittynyt melko lailla työharkan parissa, eli arkisin 8-16 välillä olen istunut näyttöpäätteen edessä naputtelemassa milloin mitäkin raporttia. Tammikuun kohokohta oli hiihtolomareissuni, joka oli varsinainen kiertue: menin ensin Tampereelle, jossa minulla oli erääseen työnhakuprosessiin kuuluva soveltuvuuskoepäivä (tulin siinä hakuprosessissa toiseksi), ja sieltä suunnistin Helsinkiin ensin Disciple16 –konferenssiin (joka oli MAHTAVA) ja sitten ystäväni luokse pariksi yöksi. Helsingistä menin Lahteen hoitamaan koulujuttuja, ja viimeiseksi VR kuljetti minut kiltisti Kokkolaan mummin pöperöille. Sen jälkeen oli taas tovi normaalimpaa arkea, johon kuitenkin on sekoittunut hieman häähumua: ystäväni pyysi minut kaasokseen ja hänen häitään on tässä pitkin helmikuuta suunniteltu. Polttarit oli reilu viikko sitten ja häät – iik – kahden viikon kuluttua. <3
Nyt viime viikonloppuna ystäväni Lahdesta tuli käymään. Oli aivan ihana viikonloppu, tehtiin hyvää ruokaa (mm. katkarapurisottoa, nam!) ja vaihdettiin kunnolla kuulumisia. Pitkästä aikaa tuli oikeasti rentouduttua ja nautittua vapaa-ajasta. Rentoutuminen onkin hyvä asia tässä välissä, sillä maaliskuu vaikuttaa kohdallani enemmän kuin kiireiseltä. Kiireet silloin ovat kyllä lähinnä positiivisia, mutta joka tapauksessa oli hyvä saada vähän hengähtää etukäteen.
Tänään paistaa aurinko ja mieli on sen mukainen. Olo on yllättävän pirteä, ja positiivisella tavalla levoton. Tämä pitäisi kyllä käyttää hyödyksi ja vaikka pistää kunnon kevätsiivoukset pystyyn, mutta jaa… :D
Joka tapauksessa ihan hyvää kuuluu ja yritän nyt kyllä taas vähitellen päästä bloggailun makuun - tykkään siitä kovasti, mutta jotenkin se, kun töissä kirjoitti niin paljon vähän söi intoa kirjoittaa enää vapaalla.
Paljon pusuja ja hyvää kevättä kaikille <3
Jennna
