You cannot learn a thing you think you know

Viime viikolla ollut tentti meni lukemattomuudesta huolimatta täysin pistein läpi, ja siitä eteenpäin kuluneet vajaa kaksi viikkoa olen kokenut muutenkin olevani hyvässä terässä ja iloisin mielin. Nyt tietenkin väsyttää, kun olisi taas ahkeroitava, mutta ei pidä antaa sen häiritä.

Olen nyt tänä aikana ollut kahdesti Helsingissä yhteensä vajaan viikon verran. Takana on kaksi radioraamista, jotka kummatkin ainakin tuntuivat menevän ihan kivasti. Muutenkin Helsinki on kiva kaupunki ja höystettynä ihanilla ihmisillä reissu ei olisi voinut olla mukavampi. Sain vieläpä tutustua uuteen henkilöön, jonka kanssa ollaan käyty mielenkiintoista keskustelua kristinuskosta ja hänen uskonnostaan. Siitä tuo otsikkokin, sillä sain pian havaita, että keskustelukumppanini kokee tietävänsä kristinuskosta enemmän kuin me kristityt itse. Joka tapauksessa keskustelu on ollut mieltä avartavaa - toivottavasti puolin ja toisin - ja olen kokenut oppineeni erittäin paljon. Samalla aloin ajatella, että millaisissa asioissa itse käyttäytyy juuri niin: kuvittelee tietävänsä aiheesta kaiken ja samalla tulee estäneeksi itseään oppimasta. Ehkä Sokrates ei ollut ihan ulapalla höpistessään jotain siihen suuntaan, että "tiedän vain sen, etten tiedä".

Mutta se siitä. Tiivistettynä: Helsingissä oli kivaa jee.

Kalapaita, joka ui mukaan Henkkamaukalta! +prettyface

Radiokasvot

Rahaa kyllä paloi niin paljon, että itseäkin huimaa. Toki syynä oli ostokset, mutta tällä erää vain pienenä osana. Pääsyy oli rahanvaihto, jonka suoritin ensi viikon Glasgow'n matkaa ajatellen, sekä yllättävä vuokran maksaminen Pariisin asunnosta. Onneksi kaapissa on näkkäriä ruoaksi!

Cha-ching

Mutta kuten terävimmät teistä tuosta jo päättelivätkin, asunto Pariisista on nyt hoidossa. Loppujen lopuksi asunto hoitui nopeasti, sillä saman päivän aikana kun laitettiin hakemusta asuntoon, saatiin vastaus ja homma oli hoidossa. Pienen säädön jälkeen saimme kuin saimmekin toisen tytön kanssa varattua asunnon ja nyt voimme viimeinkin huokaista helpotuksesta.

Asunto on kohtalaisen hyvällä sijainnilla, kuvista päätellen siisti ja aika tilava meille kahdelle ja muutenkin verrattuna muihin luukkuihin, se on täydellinen meille. Vuokra on kokonaisuudessaan 1500 egen luokkaa, mutta puolitettuna sopivasti, eikä halvemmalla Patonkicityssä oikeastaan asu. Ilmoituksen mukaan siihen kuuluu vieläpä netti ja asunnossa on pyykkikone. Kuulostaa jopa liian hyvältä? Ehkä. Asunto on vuokrattu sellaisen sivuston kuin airbnb kautta, ja se maksaa vuokran asunnon omistajalle vasta 24 tunnin jälkeen siitä, kun me ollaan kirjauduttu sisään sinne. Airbnb on aika tunnettu ja luotettavaksi havaittu, joten kaipa nyt on vaan uskottava, että hyvin kävi! :)

Tämä Hennalan luukku on kaaoksen vallassa, sillä en ole kamalasti kerinnyt panostamaan tavaroiden pakkailuun. Kaikki aika, jonka olen viettänyt täällä, on mennyt koneella opparin räpeltämiseen ja kissavideoiden katselemiseen silloin, kun välttelee sitä opparia. Tyypillistä. Mutta asioilla on tapana järjestyä, ja kun palaan Glasgow'sta, minulla on aikaa pakkailla pieni omaisuuteni vielä moneen kertaan.

No. Nyt tekee mieleni glögiä ja joululailuja. Laulut järjestynee Spotifyn kautta, mutta jääkaapissa oleva glögitilkka taitaa kaikilla mittapuilla katsottuna olla vanhaa. Ehkä keitän vaan kahvia. Tai teetä, mulla on kahdenlaista jouluteetä, joista ainakin toisen pitäisi maistua hieman glögiltä. Jännittävää. Halusin nyt tämänkin jakaa teidän kaikkien kanssa.

Ihanaa ensimmäistä adventtia kaikille! " He huusivat: Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!"

Pusuja! Nähdään, kun palaan kilttien ja säkkipillien luvatusta maasta.

Jenna

Ei aina voi olla asiaa

Nyt on kyllä sellainen tilanne menossa, että ei ole paljoa sanottavaa. Kulunut viikko oli ihan kiva, ja tulevakin vaikuttaa mukavalta. Aika paljon aikaa menee oppariin, mutta niin kai pitääkin. Nyt sitä on muutenkin ilo tehdä, kun ei tarvitse kiirehtiä. 

Ajattelin nyt vähän kompensoida sanattomuuttani (ihan kuin sitä tarvitsisi kompensoida, ihmiset vaan nauttii kun vaihteeksi olen sanaton) muutamalla kuvalla viikon varrelta. Ne oikeastaan tiivistävät kaiken oleellisen, viikkoni kun oli ihan tavallinen ja mukava.

Viikko sitten piipahdin ostoksilla, ja yllä olevissa kuvissa on kaksi parasta löytöä: joulukalenteri kissalle ja talvitakki minulle. Liikkeet, joista hankinnat tein olivat Musti ja Mirri sekä H&M, voitte itse pähkäillä kumpi on kummasta.

Muuten aikani on kulunut glögiä lipitellen opparin seurassa, joskin myönnettävä on, että liian usein tuon sinisen informaatioaitan sijaan päädyin katselemaan Nurse Jackieta netistä. 

Jaksot kuitenkin onneksi loppuivat joskus, joten asiaankin päästiin käsiksi ihan kunnolla.

No joooo, tosiaan. Huomenna menen Helsinkiin radioraamikseen sekä samalla näkemään ystävää pitkästä aikaa. Loppuviikollekin on pari pläniä kouluhommien lisäksi.

Huomenna on tentti, johon en ole osannut valmistautua kauhean kauniisti, mutta 

menköön omalla painollaan.

Ehkä ensi kerrallan loruilen enemmän.

Pus!

Jenna

Do you ever dream of the world like I do?

Ranskalaisten kunniaksi on kerrottava, että hyvin lahjakkaasti ovat onnistuneet välttelemään englannin käyttöä jopa keskeisillä sivustoilla ja tämän lisäksi monesta asiasta on kyetty tekemään mahdollisimman hankalaa. Oikein odotan, mitä he vielä eteeni tuovat tulevan kevään aikana!

Asunnon etsimisestä on tullut taidetta. Plussaa siitä, että tulee treenattua ranskaa siinä samalla. Miinusta siitä, että sähköpostit eivät pääse läpi, kun vastaanottajan postilaatikko on täysi. Lukeekohan niitä viestejä kukaan?

Jordaniassa sentään osattiin ilmaista asiat tosi selkeästi enkuksi..

Pariisissa asuntoa on hankala saada. Lahdessa asunnosta on helppo päästä eroon. Ensi viikolla porukkaa tulee jo ensimmäiseen näyttöön luokseni, vaikka vasta joku reilu viikko sitten irtisanoin tönöni. Ei sillä, olen jo itsekin jalka oven tuolla puolen. Tänään lähdettiin viemään ensimmäistä muuttokuormaa kohti väliaikaista sijoituspaikkaa. Yllättävän hyvin oma omaisuus mahtuu laatikoihin ja peräkärryyn! Jotenkin tuntuu, että olen pakannut menneen elämäni talteen ja nyt päällä on jonkinlainen muutosvaihe.

Do you feel a change coming on, 

Rolling out of the blue like a storm,

And it's throwing your dollhouse world in disarray

So you can rebuild or conform

- Poets of the Fall: Change -

I do. Somehow. 

Viime viikonloppu meni Opkon konffassa ja tuleva menee Vimpelissä isänpäivän merkeissä. Menen myös puhelemaan Vimpelin seurakuntaan Jordanian aktiosta, mikä on erittäin mukavaa. Tässä selaillessani kuvia kyseiseltä matkalta tuli ihan hirveä ikävä sinne, oli se niin hieno reissu! Välillä sitä ihan miettii, että mitä sitä on tehnyt ansaitakseen niin paljon kaikkea hyvää tässä elämässä. Totuus on kuitenkin se, etten mitään. Ihana Taivaan Iskä vaan osaa ja hoitaa! :))

Jordania

Loppujen lopuksi kyse on mahdollisuuksista ja rohkeudesta tarttua niihin. Usein pelottavista ja jopa ankeistakin muutoksista seuraa uusia tilaisuuksia, joihin tarttumalla voi parhaassa tapauksessa yllättää itsensäkin positiivisesti. Joku saattaisi kutsua tällaisia tilanteita seikkailuiksi, mutta itse en ehkä ole ihan niin "romanttinen" (tai sitten olen, mutta nyt en myönnä). 

Joka tapauksessa tänään I feel a change coming on, rolling out of the blue like a storm. Just nyt olo on aika toiveikas ja tunnelin päässä näkyy kirkasta valoa. Ei kai sitä voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan, mutta en ehkä ala kieltämään, etteivätkö ovet aikalailla olisi auki vaikka minne. Missä vaiheessa minä unohdin, että ihmisellä saa olla unelmia? 

Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä.

Rakkaudella,

Jenna