Jos ei keksi hyvää otsikkoa, voiko vaan sanoa hei

Uudet lasit :)

On ollut hiljaista, ja se johtuu hyvin pitkälle siitä, ettei minulla ole ollut intoa puhua. Enkä halunnut vääntää mitään väkisin, joten siksi syntyi puolen vuoden blogipaasto, sillä nimellä tuota aikaa kai voisi kutsua. :D Nyt kuitenkin ajattelin rikkoa hiljaisuuden ja kirjoittaa.

Viimeisimmän merkinnän kirjoitin maaliskuussa. Sen jälkeen minusta tuli valmis tradenomi, ja opintoni löysivät tiensä päähän. Olen siitä asti hakenut töitä enemmän ja vähemmän, sekä miettinyt ja pohtinut ja pähkäillyt, että minne seuraavaksi... Olen yrittänyt saada selkoa siitä, mitä minä edes haluaisin elämältäni. Taisin jo aikaisemminkin kirjoittaa siitä tunteesta, että kun en tiedä jäädäkö vai lähteä, ja sitä kysymystä olen vieläkin maistellut. Kaiken pään sisällä käydyn taistelun ohella olen kuitenkin myös levännyt, yrittänyt karistaa opinnoista aiheutuneita stressihippuja pois, vaikka turhaahan se lienee - työttömyyshiput sirottuvat sitä mukaa päälle, mitä muista pääsee eroon.

Työttömänä on kuitenkin ollut myös aikaa tehdä kaikenlaista. Olen alkanut harrastaa juoksua (se on kätevä tapa purkaa paineita) ja opiskellut hieman puolaa. Into kyseiseen kieleen lähti Euroviisuista. Tykästyin Puolan edustajaan, Michał Szpakiin, niin paljon, että viimein tilasin hänen levynsä ja olen sitä popittanut enemmän tai vähemmän (Poetsien ohella) koko ajan, ja koska osa hänen biiseistään on puolaksi, aloin ensin hiljalleen suomennella niitä (olen varmaan joskus maininnutkin siitä, kuinka paljon painoarvoa annan hyville lyriikoille), sillä haluan ymmärtää, mistä poika laulaa. Siinä suomennellessani havahduin siihen, ettei kyseisen kielen kielioppi tai mikään muukaan muistuta mitään osaamaani kieltä (paitsi venäjää, mutta sitä en edes oikeastaan osaa) ja se taas herätti kiinnostukseni puolaa kohtaan vielä enemmän.

Toisin sanoen elämä työttömänä ja Vimpelissä on niin tylsää, että jopa juokseminen ja puolan opiskelu vaikuttaa hyvältä ajatukselta.

Ei vaan, elo Vimpelissä on ollut ihan mukavaa. Äkkiä sitä on taas junttiutunut, ja kun kävin tässä taannoin Tampereella, piti koko ajan muistuttaa itseään liikennevaloista. Jos muuttaisin takaisin Pariisiin, pääsisin hengestäni ensimmäisen tunnin aikana hyvin todennäköisesti.

Mutta mikä olisi parempaa kuin kesä maalla? Varsinkin alkukesästä aikaa tuli vietettyä mökillä, sieltä käsin on kaikkein mukavin mennä lenkillekin - ei ole yleisöä. Toisekseen mökin vintillä saa yleensä olla rauhassa, kuunnella musiikkia ja kirjoittaa. Aloitin tänä kesänä kirjoittamaan yhtä pitkään suunnitteilla ollutta työtä, saa nähdä, kasvaako se kirjaksi asti. :)

Kesällä oli myös kahdet häät, joista toisissa sain kunnian toimia kaasona. Molemmat tilaisuudet olivat kauniita, ja juhlat onnistuivat hyvin. Häitä lukuunottamatta kesäni oli muuten aika tasaisen rauhallinen, ja niin kai kesän kuuluukin.

Mutta ihanaa, että on syksy! Vuodesta toiseen se vaan aina iskee, ihme teekuppikynttilävillasukkakausi. Enkä malta odottaa syyskuun viimeistä viikonloppua, sillä silloin pääsen jälleen katsomaan Poetseja livenä. Levynjulkkarikeikka 30.9. Helsingin jäähallissa <3 Toivottavasti syksyn myötä myös se suunta alkaa hahmottua vähitellen, jos vaikka työpaikka löytyisi, olisin onnellinen! :)

No, tässä nyt vähän sekalaista höpinää, ja ehkä nyt en ole ihan puolta vuotta vaiti. :)

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Jenna