Tuolla lasin toisella puolen, harmaan puistikon takaa pilkistää vaaleanpunainen taivaanranta. Samaistun siihen, sillä jotenkin tunnen, että väsyttävistä ympärillä olevista olosuhteista huolimatta mielialani on kauniin värinen, leppoisan lempeä ja iloinen.
Takanani on mahtava pidennetty viikonloppu, jonka sain viettää ihanan ystäväni kanssa Helsingissä. Sekä kyseistä ystävää että kaupunkia olikin jo ikävä. <3
Lähdin reissun päälle jo keskiviikkona, jolloin suuntasin ensin veljeni luokse, ja siitä matkasin sitten torstaina Helsinkiin. Perjantaina oli se kauan odotettu Poets of the Fallin konsertti, joka btw ylitti kaikki odotukseni samoin, kuin bändin tuore Clearview-albumikin. Eikä sillä, etteivätkö odotukseni olisi olleet jo valmiiksikin korkealla... Ylitti silti.
Lauantaina piipahdettiin ystäväni kotiseurakunnan nuorten/nuorten aikuisten illassa. Ystäväni kuului keittiötiimiin, joten liityin heidän seuraansa väsäämään omenapiirakkaa. Illan mittaan päädyin myös kassaneidiksi, mikä oli oikeastaan ihan mukavaa - en olisi muuten varmaan tullut puhuneeksi vähän kaikkien kanssa. Olkoonkin, että suurin osa keskusteluista sujuikin kaavalla "Hei, mitä saisi olla? Selvä, se tekee kolme euroa, kortilla vai käteisellä, saako olla kuittia?"... Syvällistä. Joka tapauksessa ilta oli mukava, myös siitä syystä, että Vimpelin maalla asuessa nuorten aikuisten toimintaa ei tosiaan oikein ole, ja vaikka seurakuntani ihana onkin, välillä kaipaan enemmän oman ikäistä seuraa.
Sunnuntaina vähän shoppailtiin ja maanantaina matka päättyi, ja suunta oli jälleen Pohojanmaalle. Poissa ollessani tänne oli tullut talven tuntu, aamuisin on maakin ihan kuurassa ja tuntuu, ettei yksi villapusero enää riitä. Kunhan tästä koneen ääreltä liukenen, keitän itselleni kaakaota ja lasken lämpimän jalkakylvyn.
Oikeastaan taidankin nyt ryhtyä tuumasta toimeen.
 |
| Murusilta terveisiä <3 |
Palaillaan,
Jenna
