Kysymyksiä ja vastauksia

Moikka vaan taas! Kirjoitan, vaikka viime kertaisen postauksen jälkeen ei ole tapahtunut mitään merkittävää. Olen edelleen Vimpelissä, joskin piipahdin tuossa välissä Lahden ja Kokkolan puolella. Jännittävää. Piti hakea tarra opiskelijakorttiin, jotta voi junailla halvemmalla. Tiedä sitten kuinka tarpeellista on saada junamatkoista alennusta, kun asuu Vimpelissä... Harkkapaikkaa ei tosiaan ole edelleenkään, joten päädyin epätoivoissani ottamaan yhden ruotsinkurssin, jotta saisin valtiolta hieman taskurahaa. Kuitenkin siis ihan hyvää kuuluu, kiitos. Vähän ehkä tylsää on joo, mutta ei pitäisi antaa sen lannistaa. 

Koska kuulumisistani ei tuon pidempiä turinoita synny, mutta haluan silti kirjoittaa, ajattelin vastata johonkin tiukkaan kyselyyn. Kirjoitan sen lähinnä viihdyttääkseni itseäni, mutta lukemalla vastaukset voitte tekin toki oppia minusta jotain uutta ja yllättävää (hehehe). 

1. Mikä asia on viimeksi tehnyt sinut iloiseksi?

Yllättävän haastava kysymys. Ei sillä, ettenkö olisi iloinen, mutta on jotenkin hankala keksiä yksittäistä asiaa... No vastaan, että juuri nyt olen iloinen siitä, että kuppini on täynnä hyvää kahvia ja minulla ei ole kiire minnekään.

2. Miten reagoisit, jos paras ystäväsi voittaisi lotossa?

Ihan ensimmäiseksi olisin varmaan yllättynyt ja sen jälkeen kysyisin, joko hän tietää, mitä aikoo rahoillaan tehdä. Kolmanneksi saattaisin heittää, että "tarjoapa kahvit sen kunniaksi". 

3. Millaisia blogeja luet, jos luet?

En oikeastaan lue kyllä ainakaan mitään tiettyjä. Joskus googlettelen esimerkiksi reseptejä tai vaikka jotain teologista, mutta silloinkin etsin jotain tietyntyyppistä tekstiä ja yksittäistä merkintää sen sijaan, että oikeasti seuraisin koko blogia.

4. Haluaisitko olla kuuluisa? Miksi/miksi et?

En välttämättä. On ihan kivaa olla tuntematon. Ihmiset ei seuraa koko ajan jokaista liikettä ja raportoi siitä, jos vaikka hiukset on jonain päivänä rasvaiset ja siitä huolimatta eksyy ihmisten ilmoille. Tai jos menee ja tekee elämässään jonkin pienen virheen - sanoo vaikka jotain hölmöä - sen muistaa kaikki ja sanojaan on mahdoton enää korjata. 

5. Pidätkö enemmän parillisista vai parittomista luvuista?

Huono kysymys! Jos kyse on äänenvoimakkuudesta, viidellä jaolliset luvut on hyväksyttyjä. Lempinumeroni on kuitenkin 3. Syy siihen, miksi minulla on lempinumero, on itsellenikin täysi mysteeri. 

6. Viihdytkö yksin?

Kyllä, mutta en liian pitkiä aikoja. Olen hyvin seurallinen ihminen ja kaipaan ihmisiä ympärilleni. Joskus on kuitenkin kiva vetäytyä ihan vain oman seuran pariin.

7. Asuisitko mieluummin maalla vai kaupungissa?

Molemmat kokeneena sanoisin, että kummassakin on puolensa. Paras vaihtoehto olisikin jotain siltä väliltä. Pieni kaupunki tai joku kylä kaupungin kupeessa.

8. Mitä katsot tv:stä?

Usein näin Vimpelissä ollessani lähinnä elokuvia. Sarjoja katson lähinnä netistä. Breaking Bad, Once upon a time ja Life on Mars on ainakin olleet niitä sarjoja, joista pidän.

9. Millaisista elokuvista pidät?

Vähän fiiliksen mukaan vaihtelee, mutta lempielokuvani on Tuntematon Sotilas. Katson paljon lastenelokuvia, ja totta kai rakastan Disneyn klassikoita. Hercules, Mulan, Prinsessa Ruusunen... Kaikki menee. 

10. Haluaisitko itse olla näyttelijä?

Pidän kyllä näyttelemisestä, mutta en ole koskaan haaveillut näyttelijän urasta.

11. Kuunteletko suomalaista musiikkia?

Kuuntelen, ja useimmat suosikkini ovatkin kotimaisia.

12. Voisitko kuvitella asuvasi ulkomailla?

Asuin viime kevään Pariisissa, joten tavallaan olen jo hetken ulkomailla asunutkin. Pysyvää muuttoa en kuitenkaan ainakaan näillä näkymin osaa kuvitella kohdalleni. Mistä sitä kuitenkaan koskaan tietää. 

13. Mitä kieliä osaat edes alkeiden verran?

Suomi, englanti, ranska, ruotsi, saksa ja hyvin vähäisessä määrin venäjä.

14. Milloin viimeksi kirjoitit päiväkirjaa?

Kirjoitan ajatuksiani aika säännöllisen epäsäännöllisesti ylös. Viimeksi taisin kirjoittaa toissapäivänä.

15. Suomalainen rap-musiikki; mitä tunteita se herättää sinussa?

En voi sanoa tykkääväni erityisemmin.

16. Minkä kännykän haluaisit?

Haluaisin, että oma Sonyni toimisi kunnolla. 

17. Kerro jokin unesi (viimeaikainen)?

Uneni ovat pääasiassa hyvin sekavia. Selkein uni, minkä olen viime aikoina nähnyt, oli toissayönä. Avasin siinä ovea kissalle, ja kun olin sulkemassa sitä, heti sen perässä käveli kymmeniä muita kissoja ja loppu-uni meni siinä, että yritimme kantaa niitä ylimääräisiä ulos. 

18. Millaisesta ruoasta pidät?

Aika tavallisesta. Lihapullat ja muusi, kanasalaatti ja äitin tekemä vispipuuro. 

19. Kuvaile miellyttävä koti-ilta.

Ulkona on viileä, istun sisällä lämpimässä. Olen juuri tullut saunasta ja vetänyt pyjaman ylleni. Luen kirjaa tai katselen leffaa ja syön jotain hyvää iltapalaa. Mielellään perheen tai kavereiden kesken.

20. Mielipiteesi Starbucksista?

Ranskassa ollessa se oli niitä paikkoja, joista sai varmasti normaalimman makuista kahvia. Ihan siis ok paikka, vähän ehkä yliarvostettu. Suosin pienempiä ja rauhallisempia paikkoja.

21. Minkä värisiä vaatteita sinulla on eniten?

Mustia.

22. Missä maassa haluaisit käydä seuraavaksi?

Ehkä Italiassa tai Norjassa. 

23. Mihin maassa kävit viimeksi?

Ranskassa, ja sieltä käsin Hollannissa.

24. Miten suhtaudut kalliisiin vaatemerkkeihin?

En harrasta luksusbrändejä, koen ne vähän turhakkeiksi, koska ihan yhtä laadukkaita ja jopa laadukkaampia juttuja saa halvemmallakin. Toisaalta minulla ei myöskään ole liikaa rahaa, jolloin on vain luonnollista, etten käytä vuositulojani ostamalla kultaisen sukan tai timanttiset tissiliivit. 

25. Kuinka paljon surffaat puhelimellasi netissä?

Kyllä päivittäin, ja netti on oikeastaan aina päällä. Pitäisi alkaa taas sulkemaan sitä aika ajoin, ei tarttisi tarkistaa luuria joka kerta, kun se kilajaa.

26. Mitä pahoja tapoja sinulla on?

Siirrän ikäviä velvollisuuksia (esimerkiksi hammaslääkäriajan soittamisia) aina huomiseen.

27. Oletko huumorintajuinen? Millaisille jutuille naurat?

Kai. Nauran eniten vitseille, joihin liittyy kieli ja sen hienoudet. Tällä tarkoitan tilanteita, joissa vaikka tahallaan väärintulkitaan jotain mainostekstejä. Iskällä on Fingerpori-kahvimuki (jonka taisin itse valita synttärilahjaksi joskus), jossa kissalle annetaan ruokaa, jonka paketin kyljessä lukee 'saa kissasi turkin loistamaan'. Viimeisessä ruudussa kissa hohtaa yöllä pimeässä tai jotain. Sen tyyppisille jutuille vähintään naurahdan. Haha. 

28. Onko sinulla hyvä pokka?

Pystyn kyllä tarvittaessa pitämään pokkani koossa, paitsi jos olen väsynyt.

29. Pidätkö eläimistä ja mikä on lempieläimesi?

Joooo ja kissa. <3

30. Mitä toivot joululahjaksi?

Poetsien kaulakorua, Juha Tapiolta tulevaa CD:tä, muumimukia ja kalenteria. Jotain perussälää.

No joo. Siinäpä sitä sitten. Nyt minä lähden lenkille ja siitä saunaan. Jospa tänään vaikka olisikin tuollainen ihanteellinen koti-ilta? :))

Moikka!

Jenna

Sinun vuorosi loistaa

Nostalginen fiilis. Kai se johtuu siitä, että pikkusiskoni palasi kesän jälkeen koulun penkille ja sai minut tajuamaan, kuinka ohi oma koulunkäyntini on. Aloin itse muistella kaikkia niitä syksyjä, joina itse olen ollut oppilas ihan Vimpelissä. Peruskoulu ja lukio. Sitä vaan kävi koulussa, teki läksyt ja näki kavereita. Aika helppoa elämää!

Ei se elämä nytkään sillä lailla monimutkaista ole, mutta eri tavalla raskasta ehkä. Ainakin tämä kesä on ollut. Palattuani Ranskasta on tapahtunut pari sellaista asiaa, joista en voi tänne kirjoittaa, mutta jotka ovat olleet raskaita. Siksikin olo on ollut niin matala... Huolesta harmaa ja ahdistunut. 

Mutta elämää on silti elettävä eteenpäin, tuli vastaan mitä tuli. Itse luotan myös siihen, että Taivaan Iskä kantaa silloinkin, kun itsellä on vaikeaa edes uskoa. 

Loppukesän/alkusyksyn aurinko on nostanut mielialaa. Hyvien ystävien seura on parasta lääkettä kaikkeen. <3 Käynti Vaasassa oli mukava, ja olo on siitä asti ollut energisempi. On tullut halua tarttua asioihin, hoitaa kouluun ja muihin liittyviä juttuja. Käydä hammaslääkärissä ja niin edelleen. 

Viime viikolla Juha Tapiolta tuli uusi biisi, joka on nyt soinut repeatilla. Siitä tulee tajuttoman hyvä fiilis, sellainen iloinen ja aurinkoinen olo. Pakko hymyillä ja jopa tanssia. Sitä ei voi kuunnella suupielet alaspäin... Kiitos Juhalle, tää oli ihan tarpeeseen! :)

Ja Poetseilta tuli niinikään uusi musiikkivideo ja koru, jonka joulupukki minulle toivottavasti mahdollisesti ehkä myös sitten tuo. Video tehtiin biisiin Choise Millionaire, joka on, btw, ainoa Poetsien biisi, jonka sanoissa sekoan lauleskellessani. (Sellainen Whatsappin hampaita näyttävä hymiö tähän). Videolle en ole vielä 100 % lämmennyt, sillä jotenkin tuolle biisille olisin nähnyt jotain erilaista, mutta toisaalta se on vain minun näkemykseni. Video on kuitenkin aika hauska, ja biisi hyvä. 

Musiikki on kyllä elämän suola. Viime aikoina on tullut kuunneltua todella vähän mitään musiikkia... Pitänee korjata asia, musiikki on niin terapeuttista ja yksinkertaisesti ihanaa. 

Tässä Spotifyn omaa sekalaista listaani kuunnellessa eteen tuli Calogeron "Le Portrait", kappale, jonka bongasin vaihdon aikana. Aluksi se ei herättänyt minussa mitään, se oli aika mitäänsanomaton ja tylsä. Muutaman kerran sen kuultuani tv:stä musiikkikanavalta se alkoi kasvaa minussa. Hienon kuuloinen kappale, tykkään. Sellainen aineeton tuliainen Ranskasta. 

Sinne on kyllä aika ajoin ikävä. Tänään taas tässä kun lueskelin vanhoja merkintöjäni Ranskan ajalta... Sopiapa taas lounastapaaminen ruotsalaisen ystäväni kanssa Madeleinelle ja mennäpä johonkin kivaan pikku raflaan syömään. Olisi ihan vaan kiva taas kävellä puistokatuja pitkin ja ihailla maisemia. Ihan sama fiilis ei tullut eilen kun istuin kaverin kanssa pesispatsaalla katsellen, kuinka Vimpeli hiljalleen täyttyi autoista ja ihmiset sankoin joukoin vaelsivat suurelle Saarikentälle. Autoja oli tilan puutteessa parkkeerattu myös ajoväylälle... Tukossa koko kyläparka. Ei tätä paikkaa voi edes sanoin kuvailla - se, kuinka koko paikka elää pesäpallosta/pesäpalloa... Siinä on jotain ainutlaatuisen huvittavaa, suloistakin. Se on kuin pieni punaposkinen lapsi, innoissaan ja tohkeissaan. Eikä siinä ole mitään pahaa, päinvastoin. Mahtavaa, että tällä kylällä on voimavaranaan yksi porukkaa yhdistävä ja koossa pitävä liima, olkoonkin se sitten pesäpallo. Laji, jolle minä en yrityksistäni huolimatta ole kunnolla lämmennyt koskaan.

Joka tapauksessa nyt taidan laittaa koneen sivuun ja tehdä jotain edes puoliksi hyödyllistä. 

Moi!

Jenna

Oodi elokuulle

Villasukat ja viinimarjamehua, sieniä ja mustikoita.

Vaikka ulkona vielä vihertää, ilma on alkanut tuoksua syksylle. Vedän keuhkot täyteen sitä ja katselen taivaalla lipuvia sadepilviä. Enää nekään eivät haittaa, sade kun kuuluu syksyyn. Elokuun alku ja olen heti valmis vastaanottamaan vuodenajoista parhaimman. Syksy, tervetuloa jälleen!

Elokuu on hyvä kuukausi. Kesästä, vaikka kurja olikin tänä vuonna, on vielä jäljellä rippeet. Ehkä tulee vielä lämpimiä päiviä, mahdollisuuksia ladata itseään auringossa talven varalle. Kuitenkin Elokuu on myös aikaa, jolloin lähestymme syksyä. Ilmasta tulee kirpeämpää ja luonto alkaa antaa hedelmiään. Omenoita ja marjoja. Niitä sieniäkin, jos tykkää sienestää. Vielä ei kuitenkaan ole myöhäistä mökkeillä, ei saunoa rantasaunassa. Elokuu on kesän ja syksyn yhteentörmäys. 

Posti on tuonut läjäpäin mainoksia, jotka kauppaavat koulutarvikkeita ja muita tuotteita sloganilla "paluu arkeen". Melkein ikävöin sitä tunnetta, joka aikaisempina vuosina on näihin aikoihin iskenyt päälle. Se tunne siitä, että on ollut jopa kiva palata arkeen ja istahtaa koulun penkille. Sen tunteen tilalla on tällä hetkellä halu saada ympärille arki. Lomat on nyt pian lusittu, voisinko minäkin saada tähdellisempää tekemistä kuin haahuilu?

Olen nyt tarttunutkin toimeen. Olen ottanut ylös muutamia numeroita, joista voisin soittaa harjoittelupaikkaa. Nyt, kun lomakausi on päättymässä on toivottavasti helpompaa tavoittaa ihmisiä, joilta kysyä harjoitteluista ja muista. Nyt kun minulla on suunnaton motivaatio päästä töihin, en halua, että se valuu hukkaan. 

Huomenna lähden äidin ja pikkusiskon kanssa pikkulomalle Vaasaan Kantarellis-hotelliin. Olen kyllä ihan rentoitumisen tarpeessa, käyn kierroksilla. Enää ei kuitenkaan uuvuta ja olo ei ole ollenkaan samalla tapaa lamaantunut, kuin vielä viikkoa toista takaperin. Taisin herätä siitä usvasta, joka minua vaivasi. Sen alta puskee tarmo. Ehkä porealtaassa löhöillessä tarmo pääsee kunnolla esiin ja stressi lievittyy ja voin alkaa rentoutuneena ja iloisena oikeasti hoitamaan liikkuvia asioita. 

Mukavaa elokuun alkua kaikille, toivottavasti jokaisella on ilo palata omien askareidensa pariin. Ne, joiden kesäloma on nyt  (vaikkapa äiti) - hyvää lomaa! :)

Jenna