Tous les légumes au clair de lune...

"L'uniformité c'est la mort, la diversité c'est la vie." -Mikhaïl Bakounine

Tiedättekö, mistä voi huomata tehneensä liian kauan ranskantehtäviä?
Ainakin siitä, että venäläisen anarkistin siteeraaminen jossain kohtaa tehtäviä tuntuu luonnolliselta. 

Kesäkurssit.

Miksi otin ne kaikki verkkototeutuksina? Olisi pitänyt tajuta, että se, ettei ole lähitunteja tarkoittaa moninkertaista työtä kotona.

Totta kai.

Olen tyhmä.

Tämä ranska on kuitenkin se fiksuin kurssi, jonka otin. Olenhan sentään tammikuussa lähdössä Pariisiin puoleksi vuodeksi, joten voi olla ihan hyödyllistä kertailla hieman sitä kieltä, jolla eksyessään todennäköisesti voi helpoiten kysyä neuvoa kotiin. Sitä kieltä, jolla voi kysyä boulangerien tädiltä, joka ei haastele englantia sanaa 'hello' enempää, että kuinkas paljon patonki maksaa. 

Vaikka onhan se ympäristölainsäädännön soveltamisen kurssi, jonka niin ikään otin, varmasti sekin tosi hyödyllinen... Liittyy hirveästi kansainväliseen kauppaankin ja kaikkee.

Eikä mun pitänyt kuin saada mun opinnäytetyö hyvään vauhtiin kesän aikana.
Onneksi en ole töissä!

No joo.

Ensi viikoksi häivyn Vimpeliin katsomaan, kuinka kesä siellä on lähtenyt liikkeelle ja sitten 10.6. lähdenkin Jordaniaan reiluksi viikoksi.

Matka on siis Opkon järjestämä aktio (=lyhytaikainen lähetystyömatka), ja se kestää 8 päivää. 

Kirjoittanen siitäkin sitten enempi jälkikäteen!

Joka tapauksessa iiks, vähän jo jännittää. :) En malttaisi odottaa.

Mutta nyt kun kerran ne tehtävätkin on tehty voisin painua pehkuihin.
Onneksi herätys ei ole aikainen, vaikka huomisellekin riittää tehtäviä.

Mutta sitähän se on, opiskelijan arki! :D

Hyvää yötä ja kauniita unia!
Jenna

PIETARI

Nyt siis siitä Pietarista.

Matka oli tosiaan opintomatka, jolle lähdettiin kurssilta "Business in Russia". Kurssi koostui luennoista pitkin kevättä, tentistä ja sitten tästä matkasta, josta pitää vielä kirjoittaa oppimispäiväkirjaa. Jos jaksaisikin! Tuntuu, että tälle viikolle on ihan liikaa koulutehtäviä...

Lähtö oli 17.5. aamusella, jolloin saavuttiin ryhmän kanssa juna-asemalle odottelemaan Allegroa. Olin hieman pettynyt kun ei se juna näyttänyt sisältä yhtään sen erikoisemmalta kuin muutkaan junat. En kyllä edes tiedä, mitä odotin... :D Matka oli lyhyempi kuin olisin osannut uskoa. Junamatka kesti jopa vähemmän kuin matkani Pohjanmaalle... Mun on siis ajallisesti helpompi mennä Pietariin kuin kotiin. Ilman tarvetta viisumille siellä melkein voisi käydäkin enempi!

Meitä oli aika iso ja kansainvälinen poppoo. Ihmisiä oli Suomen lisäksi mm. Ranskasta, Saksasta, Hollannista ja Espanjasta. Niin ja oli venäläisiäkin, jotka olivat halunneet ottaa tämän kurssin ihan siitä mielenkiinnosta, että saavat kuulla näkemyksiä kotimaastaan ulkopuolisten näkökulmasta.

Mutta ehkä mä yritän nyt kertoa tiivistelmän jokaisesta siellä vietetystä päivästä!

Päivä 1. eli 17.5.

Kun Suomen raja oli ylitetty, tuli maisemaankin melko suuri muutos. Ei puustoon tai muuhun kasvillisuuteen - samoja koivuja ja mäntyjä siellä näkyi - mutta rakennuksiin. Jouduin hieraisemaan pariinkin otteeseen silmiäni, kun näin ne pikkukylät, jotka koostuivat Suomen latojakin heiveröisemmistä hökkeleistä. Seassa oli hienompiakin taloja, mutta tosi paljon niitä epämääräisiä jos-nojaan-seinään-menen-sen-läpi -kuntoisia rakennuksia. Heräsi kysymys, asuuko niissä joku vai ei. Joku niissä pikkukylissä kuitenkin jaksoi kiehtoa meikäläistä. Kukkivat tuomet ja eripariaidat sai sen maiseman jotenkin kodikkaaksi, maisema oli kuin jostain vanhasta leffasta.

Kiehtovaa oli myös lueskella ohimeneviä kylttejä ja yrittää tajuta, mitä mikäkin sana tarkoittaa. Osan ymmärsi, osaa ei.

Perillä veimme kamat hotellille, joka vaikutti aika kivalta. TV:kin toimi, joten kykenimme katselemaan kiekkoakin, jeejee! Hotellissa eniten hymyilytti hissin ovessa lukenut teksti, jonka suomennos ei ehkä ihan mennyt nappiin... Meidän huonehan oli siis viidennessä lattiassa.

Lattia. Seems legit.

Hotellihuone

Hirveästi muuta ohjelmaa tähän päivään ei ollut ympätty, mikä oli ihan hyvä. Junamatkakin väsyttää sen verran, että en olisi jaksanutkaan. Käytiin porukalla syömässä jossain kivassa ravintolassa, jonka nimeä en enää muista. Maistoin ekaa kertaa myös Borch-keittoa, joka oli suureksi yllätyksekseni hyvää. Ateria koostui neljästä ruokalajista, ja täytti melkein koko viikon edestä, vaikka annokset suht pieniä olivatkin. Hintaakaan ei sapuskalle ollut kuin 600 ruplaa eli jotain 11-12 egeä.

Päivä 2. 

Kierrettiin kuumassa turistibussissa ympäri ämpäri Pietaria. Kaupunki kylpi auringossa, joka hehkui lämmittäen ilman yli 30 asteen. Kaupunkiloman ohella saimmekin myös aurinkoloman. Maisemat näytti upeilta, sillä lähes jokainen rakennus oli pramea (joskin usea niistä pienen pintaremontin tarpeessa) ja kirkasväriset tulppaanit loistivat vihreiden nurmikenttien keskellä. Saimme myös ihmetellä, kuinka paljon kalliita autoja Pietarin katukuvassa oli. Näin loman aikana enemmän Ferrareita ja muita kuin mitä koko aikaisemman elämäni aikana. Oli siellä toki pari Ladaakin seassa, ihan sulassa sovussa Lamborghinien kanssa.

Kopotikopoti

Otinkohan kuvaa hevosesta vai kirkosta?

Venäläinen omppupuu!

Päästiin myös kurkkaamaan ortodoksiseen messuun Pyhän Nikolaoksen katedraalilla. Kirkko oli todella koristeellinen ja papin venäjänkielinen laulu kaikui kirkkosalissa. Tuohukset paloivat ja ilmassa leijui niiden tuoksu. Olisin voinut mielelläni jäädä kuuntelemaan ja katselemaan kauemmaksikin aikaa, mutta meidän aikataulumme ei joustanut.

Ei reissua ilman eksymistä! Saatiin ruokiksella mennä kukin minne halusi, ja kaverini kanssa totta kai piti lähteä seikkailemaan. Kokoontuminen ennen Hermitage-museoon siirtymistä oli puistossa patsaan edessä. Harmi, että se puisto, jonne päädyimme oli vain väärä.

Onneksi ei oltu pahasti myöhässä ja päästiin muiden mukana museolle. Jalat itki siinä vaiheessa jo verta, ja kiertely museossa oli hieman vaivalloista. Kaverini kanssa päätettiin, ettei mennä oppaan perässä, vaan ihan omaa tahtia. Oli hyvä päätös, sillä saatiin ihailla justiin niitä asioita, mitkä kiinnosti ja ohittaa ne, jotka eivät vakuuttaneet. Jos vaan jalat olisivat kestäneet, olisi ollut mahtavaa kierrellä kauemmin. Paljon jäi vielä näkemättäkin.

Hoipertelimme metroon enemmän tai vähemmän epäilyttävän näköisinä lähes itkien joka askeleella. Valinta se on huonokin kenkävalinta! Eikä sitä ikinä opi. Samat kengät ahdoin jalkoihini melkein kaikkina muinakin päivinä, vaikka mukana oli huomattavasti paremmatkin jalkineet. Muttamutta ne vaaleanpunaiset oli paljon söpömmät!

Päivä 3. 

Reissun eka luento koski Neuvostoliiton jälkeisen Venäjän taloutta. Luento oli ihan mielenkiintoinen, ja täydensi todella hyvin sitä kaikkea, mitä aikaisemmin oltiin kuultu esimerkiksi kansainvälisen talouden luennoilla. Mutta ehkä kirjoittelen siitä sitten enempi siihen oppimispäiväkirjaan... :D

Meidän koulun kyltti

Päivä jatkui opiskelujen jälkeen yritysvierailulla Baltikalle. Kierros tehtaalla oli tuskaisan pitkä ja tajuttoman kuuma. Osa huoneista oli lämpötilaltaan tukalampia kuin missä itse tykkään käydä saunomassa. Kamalinta oli, kun pysähdyttiin johonkin kuumaan käytävään kuuntelemaan, kuinka oppaamme selitti kaljanvalmistusprosessista. Huoneessa haisi ummehtuneelta kaljalta, ja tämä katku sekoittui hienhajuun. Nom.

Kierros päättyi sitten kaljanmaisteluun, jonne meidän janoinen ryhmämme ryntäsi aika innoissaan. Itsekin löysin suosikkikaljan, vaikken suuremmin kaljasta tykkääkään. Tosin sitä kaljaa en ole toistaiseksi edes nähnyt Suomessa, joten se siitä sitten. :D Saatiin myös tuopit muistoksi kierroksesta.

Meidän hotelli

Illalla oltiin taasen sen verran poikki, että kun päästiin takaisin hotellille minä ja ystäväni lukittauduttiin huoneeseemme ja röhnötimme sängyllä kiitellen sitä, että meidän ilmastointimme toimi.

Päivä 4. 

Luennon aiheena oli kuluttajakäyttäytymisen erityispiirteet Venäjällä. En osaa muuta sanoa, kuin että luento oli ehkä mielenkiintoisin aikoihin! Luennoitsija oli erittäin hyvä, ja osasi selittää kaikki asiat todella kattavasti ja kiinnostavasti. Saatoin jopa oikeasti oppia jotain hyödyllistä!

Luennon jälkeen ruokatauolla haettiin safkaa yliopiston lähellä sijainneesta leipomoihmeruokapaikka-ravintolasta, josta erehdyin ostamaan jotain kaalikääryleen kaltaisia juttuja, joissa ei ollut mitään muuta, kuin kaalia. En edes saisi syödä kaalia. Ei sillä, että suuremmin edes pitäisin siitä. Mutta eurolla lähti, joten ehken itke sitä sitten sen enempää.

Lähdettiin muutaman muun ryhmäläisemme kanssa etsimään istumapaikkaa, missä "nauttia" eväämme. Matkalla erityisesti ystäväni kimppuun hyökkäili pieni lintu, jonka ristimmekin sitten osuvasti Tappajalinnuksi. Oli ilmeisesti ruoan perässä. Kannatti ostaa kaalia, se lintukaan ei ollut niin sekaisin, että olisi halunnut maistaa niitä.

Ruokiksen jälkeen oli jälleen vuorossa yritysvierailu, paikkana tällä kertaa Accountor. Vastassa meitä oli suomalainen mies, joka iloisesti tuli höpöttelemään meille kun huomasi meidän haastavan tätä kaunista äidinkieltämme. Huomasi heti muutenkin, että kyseessä oli suomalaisen miehen pitämä esittely, sillä se oli lyhyt ja ytimekäs ja saatiin istua persieillämme koko toimituksen ajan huoneessa, jossa ei ollut ihan liian kuuma. Eikä siellä haissut kalja.

Päivä 5. 

Meillä oli luennon sijaan ryhmätöitä paikallisten opiskelijoiden kanssa. Tutkittiin Starbucksia. Ryhmät oli liian isoja ja kaikki puhui päällekäin, jolloin me kaksi hiljaista (no silloin ainakin oltiin) suomalaistyttöä jäätiin aika lailla taka-alalle. Halusin koko ajan vain päästä pois paikalta, nukutti.

Koulun jälkeen mentiin jokiristeilylle, jolta muuten meinattiin myöhästyä, koska eksyttiin taas ruokiksella, tällä kertaa vaan hieman pahemmin. No, se risteily kumminkin oli ihan jees, vaikka aurinko porottikin liian kuumasti ja oppaan puhetta ei jaksanut kuunnella. Ilmavirta viilensi oloa mukavasti ja maisemia oli kiva katsella ihan rauhassa niiden lipuessa ohitse.

Laatukuva risteilyltä...

Päivä 6. 

Viimeinen kokonainen päivä.

Luento oli kamala. Luennoitsija oli jo heti alkuun huonolla tuulella, ja vaikka ryhmämme oli ihan rauhassa, saimme tiukkaa palautetta siitä, kuinka emme keskity. Olimme ilmeisesti hänen hirvein ryhmänsä koskaan, mitä hän on joutunut opettamaan. Eli voisi sanoa, että hänellä on aina ollut erittäin rauhallisia ja mukavia ryhmiä, sietäisi olla onnellinen... :D Vähän meni maku koko luennosta itselläkin, onneksi sekin loppui aikanaan.

Kolmas yritysvierailu tehtiin Scanialle. Se oli oikeasti todella mielenkiintoinen, vaikka aluksi olinkin hieman epäluuloinen. Ainoa varjostava asia oli se, että minua oli huimannut koko päivän ja välillä pystyssä pysyminenkin oli kovan työn takana.

Tehtiin kierros tehtaassa ja kuultiin lyhyt presentaatio Pietarin Scanian tehtaan toiminnasta. Koko vierailu kesti yli tuntia vähemmän kuin mitä sille oli varattu aikaa, joten vapaudesta innoissamme lähdimme ystäväni kanssa kuluttamaan viimeisiä ruplia ja shoppailemaan jotain.

Kauppoja oli erityisesti kalliiseen makuun, joten hyvin pitkälle tyydyimme vain vilkuilemaan liikkeiden ovista ja ikkunoista. Pietarin jännä muoti-ilmiö kosmetiikkaliike РИВ ГОШ kierrettiin ja sieltä jotain löytyi mukaan ostamiseksi. Sen jälkeen sulauduimmekin hyvin pietarilaiseen katukuvaan, joka toisella vastaantulijalla kun oli samanlainen muovikassi kainalossa.

Päivä 7.

Aamulla piti hyvästellä huone ja rahjata kamat säilöön, jonka jälkeen aikaa jäi vielä hyvin kaupungilla kiertelyyn. Rahaa ei itselläni ollut kuin juuri ja juuri ruokaan, mutta viimeisen katsauksen tekeminen kaupunkiin oli ihan jees.

Puoli kahden maissa kokoonnuttiin ryhmämme kanssa hotellin eteen, josta suuntasimme junalle ja pian sieltä sitten takaisin kotoista Suomea kohti.

Siinä siis tiivistettynä koko matka, joka oli mielestäni hyvin onnistunut! Toki niin paljon jäi vielä näkemättä, että ehkä sinne joutuu karata toisenkin kerran tulevaisuudessa... :--) Mutta yhtä kaikki: Pietari oli hieno paikka, jota voin suositella lämpimästi kaikille, jotka eivät pelkää suuria ihmismassoja ja todella todella todella huonosti parkkeerattuja (kalliita) autoja. Myös hotelliamme, hotelli Moskovaa, voin suositella. Hyvä mesta! :))

Mutta eiköhän se siitä sitten! 

Moikkamoi!

Jenna

Jälleen Suomessa!

Viikko Pietarissa on nyt siis takana päin, perjantaina saavuttiin takaisin Lahteen. Kaikki meni hyvin luentoja myöten, tuli nähtyä ja koettua kaikenlaista ja tiivistettynä voisi kai todeta, että kivaa oli. :) Aion koota reissusta oman postauksen tässä kun kerkiän, joten ei siitä nyt sitten enempätä.

Ihan hyvä, että tultiin jo silloin perjantaina Venäjältä pois. Olisi ollut inhottavaa olla siellä tänään, kun tuo jääkiekon MM-finaali päättyi kuten päättyi. Ei siinä, ei se hopeakaan häpeä ole! Varsinkaan, kun tuo Venäjän voittokin näytti tulleen enemmän tai vähemmän tuomareiden avustuksella. Pakko myös myöntää, että itse en uskonut Suomen pääsevän tänä vuonna lähellekään mitalipelejä, ja kuitenkin tultiin toiseksi. Kaipa sitä siis voi ihan iloinen olla siitäkin, että olin väärässä tässä asiassa. 

Haukoitus. Reissun jälkeistä väsymystä on ilmassa. Huomenna olisi pari kaveria tulossa käymään ja noh, mun piti käydä tänään kaupassa, imuroida ja muutenkin siivoilla. Kun vilkaisen viereeni, näen puoliksi puretun laukun, kasan pyykkiä ja tyhjän kauppakassin, joka ei tänään käynyt kaupassa päinkään. Ehkä ehdin vielä huomenna?

Nyt taidan siirtyä suihkun puolelle ja nukkumaan. Tosiaan, kirjoittanen siitä Pietarista sitten enemmän tuossa viikolla, kun saan a) kuvat koneelle ja b) tutkittua muistiinpanoni oppimispäiväkirjaa varten. 

Tältä erää se olisi siis moikka moi!

Jenna

Pikaiset kuulumiset...

Täytyy sanoa heti alkuun, että onpas ollut mahtava viikko! :) Siihen on mahtunut viimeiset luennot tältä keväältä, tehtäviä (no ne eivät ole olleet niin mahtavia), kivoja ihmisiä, keväinen luonto, hyvä leffa ja aika paljon kaikkea muutakin mukavaa. Tykkään!

Eilen kävi muutamia ihmisiä kahveella ja tänään vietin aikaa Lahden keskustassa ystäväiseni kanssa. Kulutettiin aikaa Triossa ja mentiin leffaan. Transcendece oli elokuvan nimi, voin jopa suositella sitä ainakin yhtä vinksahtaneen leffamaun omaaville tapauksille kuin mitä itse olen. Luulen kyllä, että muutkin saattaisivat pitää siitä! Sitä paitsi harva leffa Johnny Deppillä höystettynä on huono.

Huomenna sitten koittaa semmoinen päivä, jota on jo hetken odoteltu. Laukku on _melkein_ pakattu ja passi viisumeineen odottaa sen päällä aamua, jolloin 10 maissa suuntana on Lahden rautatieasema ja Allegro-juna. St. Petersburg, here I come! 

Yritän napsia luentojen välillä kuvia ja viikon päästä sieltä palatessani kirjoittaa jotain kokemuksistani tännekin. Sen pitäisi ollakin helppo tehtävä, sillä joudutaan muutenkin kirjoittaa oppimispäiväkirjaa koko reissun ajalta. Toisinsanoen joudutaan ehkä myös kuunnella niillä luennoilla, damn...

Mutta siitä syystä, että kello on noin paljon ja huomista lähtöä ajatellen voisi vaikka viimeistellä sen pakkaamisenkin valitettavasti tämä postaus jäänee tällaiseksi pieneksi kaaokseksi ja nopeaksi selittelyksi merkittävimmistä kuulumisista. Mutta tiivistettynä hyvää kuuluu ja jeejee!

Palataan viikon kuluttua!

пока!

Jenna

Kuka, mitä ja häh?

Hyvää äitienpäivää äideille (erityisesti omalle äipälleni ja mummoilleni) ja hyvää synttäriä minulle!

Tällä hetkellä vietän tätä päivää istumalla junassa ja taistelemalla VR:n junaverkon kanssa. Ei toimi. Enpä siis saanut koulutehtäväänikään auki, ja mitään muuta kehittävää en keksinyt joten ajattelin sitten kirjoitella Wordin avulla tätä postausta.

Mietinkin tässä, että mistä kirjoittaisin, kun tämä päivä on mennyt lähinnä löllöilyssä ja päivän huippuhetki oli kakkukahvit. Seinäjoella vaeltavaa karhuakaan en matkallani juna-asemalle nähnyt, että jännittävistä tapahtumistakaan en voi jutella. Kuitenkin halu naputtaa näppäimistöä on suuri, enkä halua kuluttaa luovuuttani mihinkään oikeasti hyödylliseen. Siispä blogi on totta kai oikea väylä asian ratkaisemiseksi!

Tulin siihen tulokseen, että voisin kertoilla jotain itsestäni. Toki samankaltainen postaus löytyy edellisestä blogistani, mutta sen kirjoittamisesta on pari vuotta aikaa, jolloin saattaa olla ihan hyvä päivittää tietoja. Ihan kuin jotain suurempaa päiviteltävää edes olisi… Kuitenkin, ihan vaikka vaan ikääntymiseni kunniaksi kirjoitan nyt vähän siitä, kuka ja mikä minä olen.

Meikä.

Kuka?

Olen Jenna, tänään 21 vuotta täyttänyt nuori nainen Lahdesta. Oikeasti olen kotoisin Vimpelistä, tuosta pienestä kyläpahasesta Etelä-Pohjanmaalla. Kyllä, olet aivan oikeassa: se on se pesäpallokunta. Noin 3000 asukasta.

Lahdessa olen asunut nyt melkein kaksi vuotta. Muutin sinne päästyäni opiskelemaan kansainvälistä kauppaa ammattikorkeaan, ja tulen asumaan siellä suunnilleen joulukuuhun saakka. Tällä hetkellä teen opinnäytetyötäni, joka valmistunee marraskuuksi ja tammikuussa suuntaankin sitten Pariisin puolelle vaihto-opiskelemaan. Olen siellä puoli vuotta, jonka jälkeen tämän hetken opinnoista jäljellä olisi enää harjoittelu ja rehellisesti sanottuna en yhtään tiedä, mitä sen jälkeen tulee tapahtumaan. Saatan jatkaa opiskeluja, saatan mennä töihin. Sen näkee sitten! J

Pariisista 2010, sinne sitten taas! :)

Vaikka koulu onkin tällä hetkellä iso osa elämääni, se ei onneksi ole kaikki. Käyn opiskelujeni ohella muun muassa OPKOlla, joka siis on evankelisluterilainen opiskelija- ja koululaisjärjestö. Järjestöllä on toimintaa useissa eri kaupungeissa ympäri Suomea ja oikeastaan ympäri maailmaa, sillä OPKO on osa kansainvälistä IFESiä. Itse käyn siis sekä Lahden että Helsingin OPKOjen illoissa ja muissa tapahtumissa enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Tarkoituksena on myös vierailla Pariisin ”OPKOlla” kun sinne päin satun.

Olen siis vakaumukseltani kristitty ja onnellinen siitä, että voin luottaa elämäni ja asiani Herran haltuun. J

Tiivistettynä olen kaiketi kristitty maalaisjuntti opiskelija.

Millainen?

Itseään on aina haastavaa kuvailla. Yritän nyt kumminkin.

Olen aika rauhallinen ja perusteellinen. Kun teen jotain, haluan hoitaa sen yleensä kunnolla. Ainoa paikka, minne minulla on kiire, lienee juna-asema. Tai ehkä myös lentokenttä on sellainen. Olen hitaudestani huolimatta yleensä kaikkialla ajoissa. Joskus liiankin aikaisin, ja odottelu on minulle tuttua. Se ei toisaalta haittaa, sillä mieluummin odotan kuin odotutan ihmisiä.

Kai minä olen myös kiltti. Monet ovat myös sanoneet, että olen iloinen, mikä lienee myös totta ainakin jossain määrin. Olen usein hyvällä tuulella, vaikka sitten taas toisaalta olen kamalan pessimistinen. Ystäväni kuvailikin minua positiiviseksi pessimistiksi, mikä on aika hyvin sanottu. Pessimistisyydestäni huolimatta suhtaudun asioihin positiivisesti. Aito pessimisti ei varmaankaan pitäisi toivoa yllä, mutta minä taas useissa tilanteissa toivon parasta varautuen kuitenkin pahimpaan.

Nautin hyvistä keskusteluista ja rakastan pohdiskelua. Vaikka olenkin puhelias, osaan silti paremmin kirjoittaa ajatuksiani ja tunteitani kuin mitä puhua. Se tavallaan ahdistaakin minua. Esimerkiksi ollessani mukana keskustelussa aiheesta, josta tiedän tietäväni paljon, haluaisin ottaa siihen osaa, mutta en uskalla, koska höpöttäessäni kadotan usein punaisen langan lauseistani tai sanon jotain asian vierestä. Kyllä, se on noloa. Kirjoittaessa on aikaa miettiä ja tekstiään voi hioa. Huono puoli onkin sitten se, että joskus hion tekstejäni loputtomiin niin, ettei niistä tule koskaan valmiita.

Minulle on myös sanottu, että ajattelen liikaa. Siitä on hyötyä sekä haittaa. Hyöty tulee esiin erityisesti koulutehtävissä, kun osaan käännellä ja vatvoa asioita useista eri näkökulmista ja otan yleensä kaiken tarvittavan huomioon. Huonous taas näkyy siinä, että olen toivoton päätösten teossa.  

Hieno väliotsikko

Tässä välissä kerkesin saapua kotiin ja todeta, että onpas Lahdessa vihreää. Huomattavasti vihreämpää kuin Vimpelissä! Tosin Vimpelissä olevinaan oli aurinkoisempaa kuin täällä, mikä nyt ei sinänsä yllätä yhtään. Lahdella on oma sadepilvi kaupungin yllä.

Tässä naputellessani katselen jääkiekkoa, jossa ei taida tänään olla kamalasti katsomista. Suomi on ollut hieman alakynnessä koko ajan, sääli. Tajusinpa juuri, että saa nähdä kuinka noita pelejä pystyy kattella kun lähdetään kuudeksi päiväksi Pietariin viikon päästä. Onneksi loppuottelun aikoihin ollaan jo Suomessa, jos nyt vaikka Suomi sitten pääsisi sinne saakka. Aina saa toivoa.

Mutta itse siitä reissusta kirjoittanen myöhemmin lisää! Nyt menen kaivamaan iltapalaa ja tsemppaamaan Leijonia vielä. Oishan se nyt kiva syndelahja jos ne ottais ja voittais tämän pelin. J 

Moikkamoi!

Jenna

Viisuhuumaa

Tervehdys täältä sohvan perukoilta viisutunnelmista!

Mikä onkaan parempi tapa viettää viimeistä iltaansa 20-vuotiaana kuin viettää se eurooppalaisen musiikin parissa? Ei sitten mikään - vielä, kun unohdetaan se, että Suomi hävisi Latvialle kiekossa aiemmin päivällä. Tosiaan, jälleen on aika Euroviisujen, ja kyllä, jälleen kerran minä aion katsoa sen alusta loppuun ja jännittää suosikkieni puolesta. Ehkä vähän Suomenkin, edustaahan Softengine paitsi tätä maata niin myös Pohjanmaata. 

Mun oma ehdoton suosikki tänä vuonna on Sveitsi. 

Tuosta kappaleesta tulee vaan niin älyttömän hyvä mieli. Muutenkin harva viisubiisi on ollut sellainen, että sitä jaksaa soittaa uudelleen ja uudelleen, mutta tämä... Kysykää vaikka iskältä, että onko kyseinen kipales jotenkin raikunut täällä talossa tässä parin päivän aikana liian monta kertaa vai ei. :D Tuo vislaus ja kappaleen iloisuus on niin kuplivaa ja tarttuvaa, ettei vaan voi olla hymyilemättä ja hyräilemättä. Jos Sveitsi ei voita, se on vääryys!

Toinen aika hauska on Valko-Venäjä. Vieläpä, kun pikkusiskoni lisäsi esityksen tanssiliikkeiden muistuttavan yhtä koiravideota... Yhtäläisyydet on havaittavissa, katsokaapa vaikka itse: 

Taidankin tästä jälleen keskittyä televisioon ja siihen, mitä sieltä tulee. :)) 

Huomiseen, probably!

Jenna

Uutuuden viehätystä

Uutta blogia pukkaa!

Eli heipä hei, tästä tosiaan alkaa uusi ja toivottavasti pitkäikäinen kirjoittamistaival tässä osoitteessa. Edellinen blogini löytynee edelleen linkin http://minalapsipienoinen.blogspot.fi/ takaa. Mitä todennäköisimmin tämän uuden blogin myötä edeltävän tarina päättyy ainakin siinä mielessä, ettei uusia postauksia sinne enää ilmesty ja että kaikki keskittyy tästä eteenpäin tälle puolelle internetiä. Kaikki vanhat höpinäni ovat edelleen siellä säilössä, enkä aio niihin koskea. Eli jos jollakulla on todella tylsää niin sinne vaan lukemaan. :D 

Miksi? Miksi uusi blogi? Syitä on monia, mutta ei sitten kuitenkaan mitään suurta ja oikeasti pätevää. Tässä muutamia epämääräisiä perusteluita, joilla olen ainakin itseni saanut huijattua siihen, että tämä on ihan viisasta:

1. Halusin uuden blogin.

2. Edellisen blogin päivittely oli niin epäsäännöllistä, että loppujen lopuksi alkoi tuntua turhalta päivittää yhtään mitään, kun jokainen merkintä alkoi pahoittelulla siitä, että nääh, taas vierähti kuukausi. Päätin, että nyt yritän parhaani mukaan kirjoittaa vähintään kerran viikkoon, yleensä viikonloppuisin. Saa nähdä kuinka käy!

3. Edellinen blogini oli ensimmäinen blogini, ja sen vuoksi se on hieman sekava ja varsinkin alkupään tekstit ovat muotoilultaan ja muutenkin enemmän tai vähemmän kankeita. Se häiritsee allekirjoittanutta enemmän kuin edes tarvitsisi, mutta minkäs sille mahtaa... 

4. Blogin entinen osoite ei antanut mahdollisuutta muuttaa blogin otsikkoa. Okei, sekin oli korvien välissä, mutta niin. 

Periaatteessa kuitenkin tarkoituksenani on jatkaa aika samaan malliin kuin ennenkin. Juttuni ovat tasoltaan aivan yhtä heikkoja, ja näppäimistön tällä puolella istuu edelleen hyvin samanlainen pöhkö kuin aina ennenkin. 

Joka tapauksessa tässä on uusi blogini, tervetuloa lukemaan... :) Tämä riittänee alkajaisiksi, todennäköisesti ihan tässä piakkoin kirjoittelen lisää sekä ihan kirjoittelemisen ilosta että muutenkin.

Palaillaan!

Jenna