Parlez-vous Anglais?

Heippa! Tällä kertaa jaan kanssanne lähinnä pikaiset kuulumiset.

Pari päivää ja siitä on kuukausi. Kuukausi, joka tuntuu viikolta. Olen ollut täällä viikon, ja jos aika juoksee samalla tapaa edelleen, edessä on enää neljä ja puoli viikkoa. 

Kuukauteen on mahtunut paljon koulua, paljon tehtäviä, paljon ruokaa, paljon nähtävyyksiä, paljon uusia ihmisiä, paljon kieliongelmia, paljon kaikkea. Ei ole oikeastaan ollut päivää, jona ei olisi tehnyt mitään. Kalenteri on ollut niin pullollaan, että edes ikävään ei ole ollut aikaa.

Totta kai on ikävä teitä kaikkia muruja Suomessa. Olisi idioottia väittää mitään muuta. Yksi päivä ikävöin Alajärveä, enkä todellakaan tiedä miksi. Suomen siisteyttä ja asioiden helppoutta siellä ikävöin välillä myös. Siitä huolimatta ei ole ollut sen kummemmin aikaa tuntea sitä ikävää. Se on olemassa, mutta vielä se ei tunnu kuin hetkittäisinä sykäyksinä, silmänräpäyksinä. 

Sitten viime postauksen on tapahtunut taas vaihteeksi paljon asioita. En muista kertoa niistä kaikkia, tiedän jo valmiiksi. Pahoitteluni. Päällimmäisenä mielessäni on oppariseminaari sekä ystävänpäivä.

Ystävänpäivän rakkauden kaupungissa voisi kuvitella maistuvan todella siirappiselta ja äklönmakealta sokerikermajuustokakulta. Vielä, jos erehtyy Eiffelin luokse. Kukkapuskia, pusuja, selfietikkuja, kosintoja...

Itse päivä oli harmaa ja sateinen, ja suomalaisina me päätimme viettää sitä kuten suomalaiset konsanaan. Romantiikka syrjään, on ystävänpäivä! Nappasimme mukaan saksalaisen luokkatoverimme ja menimme yhdessä syömään. Ruoan jälkeen päätimme olla uhkarohkeita ja mennä sinne Eiffelille aivan, kuin emme olisi tietäneet, mitä siellä voisi odottaa.

Siellä ei ollut niin imelää, kuin olisi aluksi voinut odottaa. Eiffel itse oli kaunis, kuten aina, ja siellä oli paljon iloisia ihmisiä selfiekeppeineen (ihmiset käyttää niitä ihan oikeasti). Pari kukkapuskaa ja pusua bongattiin, mutta vähän petyttiin, kun kosintoja ei nähty. Saatettiin kyllä kuulla, sillä Eiffelistä kuului välillä epämääräisiä suosionosoituksia ja kiljuntaa. 

Mitä taas oppariseminaariin tulee, se oli ja meni. Olo on helpottunut, vaikka vielä en tiedä arvosanaa. Palaute oli kuitenkin pääosin positiivista, joten kai se ihan hyvin sitten meni. :) En olisi ikinä kuvitellut, että tulen pitämään seminaarini Ranskasta olohuoneestani käsin tietokoneen näytölle jutellen. Kävi se kuitenkin niinkin!

Kun seminaari oli ohi, päätettiin suomalaisten ystävieni kanssa käydä vähän ostoksilla sen kunniaksi. Väkeä oli todella paljon liikkeellä, metroon ei meinannut mahtua sitäkään vähää, mitä normaalisti. Edes metroasemalla ei voinut liikkua normaalisti, vaan piti valua ihmisvirran mukana. Ihmetytti, sillä kyseessä oli kuitenkin tavallinen tiistai... Hätkähdyin myös suomalaisten paljoutta. Äidinkieleni kaikui siellä ja täällä! Yksi rouva jopa innostui juttelemaan meidän kanssamme. Paljastui, että hänkin tuli Lahdesta. Pieni maailma.

Punainen jakku tarttui matkaan

Tällaisia tarinoita tällä kertaa. Ensi viikolla on lomaviikko, joten aikaa pitäisi olla enemmän myös kaikkeen koulua mielenkiintoisempaan. Kirjoittelemisiin! :)

Jenna

P.S Ranska on kieli, jota voi puhua kahdella tavalla: väärin tai todella väärin.

P.P.S Spotifyn mainokset ovat ranskaksi vielä rasittavampia kuin suomeksi.

P.P.P.S Ranskalaiset komediat on huonoja. Eikä vähiten siksi, ettei niistä ymmärrä paljoa mitään.