Lomalla viimeinkin - en vaan osaa ottaa iisimmin

Lomaviikko on lopuillaan, ja maanantaina olisikin heti tentti. Paluu arkeen oikein rytinällä! Ei sillä, vaikka lomaviikko olikin mukava, mulla on liikaa tekemättömiä asioita, joita en ole kyennyt hoitamaan. Tarvitsen vastauksia opettajilta niin Ranskasta kuin Suomestakin, ja näin lomaviikolla se on vaikeaa. Kukaan ei lue sähköposteja, mikä on tietty ymmärrettävää.

Kämppikseni lähti jo viikko sitten Suomeen käymään, ja olen ollut koko loman ajan itsekseni. Paria kaveria olen tavannut ja hieman Pariisin puolella seikkaillut, mutta muuten yllätin itseni sohvannurkasta nököttämästä ja tuumimasta kaikkea. Ja koska ajattelulle oli aikaa, havaitsin itselläni myös pienen koti-ikävän poikasen, joka nosti päätään kunnolla ensimmäistä kertaa tämän vaihdon aikana.

Yhtäkkiä oli ikävä kaikkia ja kaikkea. Perhettä, kissaa, ystäviä, saunaa, nalle-puuroa, tylsää koti-iltaa Salkkareiden parissa, suomenkielistä sunnuntai-jumalanpalvelusta, hyvänmakuista hanavettä, Vimpelin Vetohallia, loskaa kengässä... Samalla tiedän yliromantisoivani kaikkea. Kuka nyt ihan tosissaan nauttii loskasta kengässä?

Kutsukaa hankalaksi ihmiseksi, mutta ei tämäkään tilanne niin yksinkertainen ole. Nimittäin huolimatta ikävästä, en millään olisi vielä valmis lähtemään täältä kotiin. Niin paljon asioita on vielä tekemättä ja näkemättä ja kokematta.

Ikävä, sehän kuuluu asiaan. Se on tervettä. Enemmän olisin huolissani itsestäni, jos en tuntisi ikävää ollenkaan. Se kertoo siitä, että kotimaassani ja kotonani minulla on hyvä olla. Se kertoo siitä, että kun tämä mahtava kevät täällä Ranskan maassa päättyy, voin kuitenkin pitää hymyn huulillani, sillä tiedän. että paikka, jonne palaan, on ollut ikävöimisen arvoinen.

Palaten lomaviikkoon, täytyy myöntää, että huolimatta kyvyttömyydestäni oikeasti ottaa rennosti, ovat akkuni silti latautuneet. Se, mitä tarvitsinkin, oli yksinolo ja hetki aikaa ihan omalle itselleni. Hiljaisuus tai aika ajoin lempimusiikki taustalla ja ihan vain oleminen on tehnyt tehtävänsä.

Käytiin yhtenä päivänä kattelemassa autoja.
Kuvassa kiva Pösö :))

Tähän loppuun ajattelin liittää muutamia kuvia Pompidou-keskuksessa olleesta Jeff Koonsin näyttelystä. L'art...

Kaksi ballerinaa, tämä teos oli mielestäni
ihan nätti

Mun lemppari! PUPUPU <3

Pompidoun puodista löytyi jotain tuttua!

Hau.

Nää oli näitä "okei" -hetkiä. Teoksen nimi oli
joku Hulk-Elvis.

Ilmapallokoira oli syy, miksi haluttiin kyseiseen näyttelyyn :D

Jeff Koons BMW

Tässä oli kaiken huippu: lasten uima-allas/vene täynnä
pölkkyjä.
Näin tyhmänä meitä pidetään... :D

Taidenäyttelyssä oli siis jos jonkinmoista nähtävää, ja olin iloinen, että mentiin. Jeff Koonsin näyttely oli lähinnä hauska ja virkistävä, materiaaleilla ja ajatuksilla leikkivä. Pidän ehkä eniten taiteesta, jossa on "sielu" ja jotain syvällisempää takana (ei teennäisesti, vaan aidosti joku idea), mutta vaikka näistä sellaista fiilistä ei tullut, oli moni niistä näkemisen arvoinen. Ilmapallokoira ei ollut pettymys!

Näihin tunnelmiin tänään.

PUSUJA!

Jenna