Eikö joku asia toimi? Pitääkö asia korjata? Yleensä Suomessa vastaavassa tilanteessa korjauksen jälkeen ongelma on ratkaistu. Ranskassa ongelman tilalle on tuotu uusi ongelma.
Kerronpa teille tarinan, joka on täysin totta ja tapahtui alkuviikosta. Ystäväni asuu Pariisin keskustassa aivan Eiffelin juurella viihtyisässä naapurustossa, kävelymatkan päässä Pariisin sydämestä. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta? Tavallaan joo.
Asunto on söpö. Pienehkö, mutta kompakti. Ystäväni viihtyy siellä. Alkuun oli pieniä ongelmia vessan kanssa, mutta joku aika sitten putkimiehet kävivät korjaamassa asiaa ja kaikki on hyvin.
Vai onko?
Alkuviikosta olin siis ystäväni luona ja yhdessä teimme ranskan kotitehtäviä. Hän kertoi, että oli huomannut aamulla vessassa taas jotain hämärää ja ihan kuin testatakseen päätti vetää sen. Se oli virhe.
Suihkuhuoneesta alkoi kuulua pientä pulputusta ja no, en oikeastaan edes haluaisi kirjoittaa tätä, mutta se näky, mikä suihkussa odotti, oli herkullinen. Koko koppero tulvi sitä itseään, ja ruskean meren seassa lillui jopa vessapaperia, joka riisti meiltä mahdollisuuden uskotella, että se on vain likavettä.
Itkeäkö vaiko nauraa oli ensimmäinen reaktio sen jälkeen, kun havaitsimme, että kyllä, tämä ihan oikeasti tapahtuu. Sen jälkeen tuumimme, että joo-o, mitä muutakaan oikein odotimme - pakkohan joku ongelma oli tulla!
ONNEKSI viemäri imi ihan itsekseen kaiken sen takaisin, mitä oli sylkenytkin.
Samana päivänä ongelmia oli muuallakin. Metroliikenne oli useina hetkinä ihan seis, ja koulusta lähtiessämme jouduimme kiertelemään ylimääräistä parin tunnin ajalta. Never trust a metro.
Never trust a metro. Ystävältäni lähtiessä metroliikenne oli taas pysähtynyt ja odotin asemalla ymmärtämättä, mistä oli kyse reilun 20 sotilaan kanssa. Joku aina kuulutti jotain, mutta ainoa, mitä ymmärsin oli messieurs et mesdames ja merci. Se, mitä noiden ilmaisujen välissä kerrottiin, oli pelkkää puuroa. Päädyin kysymään käännöstä, ja selvisi, että jotain oli metron edessä ja ei tiedetä, milloin seuraava metro tulee. Puolilta öin kotiuduin väsyneenä ja vannoen, että nyt opettelen bussiaikatauluja.
En opetellut bussiaikatauluja. Edelleen sokeana luotan metroihin ja kun se seuraavan kerran jättää ilmaantumatta, ihmettelen sitä aivan, kuten kaikkina muinakin kertoina.
Torstaina oli vapaata. Arkivapaat ovat parhaita, sillä arkena ei ole ihan niin suurta ruuhkaa kuin viikonloppuisin ja arkena aukioloajat paikkoihin on pidemmät. Päätimme mennä brunssille, me kolme suomalaista ja saksalainen, vaikka juuri brunsseja on hyvin vähän arkisin.
Löysimme kivan ravintolan, joka tarjosi brunssia alle 20 euron. Metrossa oli muuten taas ongelmia, näin ohimennen mainittuna. Joka tapauksessa kaikki päästiin ajoissa perille ja löysimme heti ravintolan, jota etsimme. Se oli pieni ja ihanan kodikas. Palvelu oli ystävällistä ja ruoka... Ruoka oli aivan ihanaa. Sinä päivänä paistoi myös aurinko, ja se teki Pariisista tavallistakin kauniimman. Tuntui keväältä!
Sää alkaa olla tarpeeksi lämmin kevättakille. Hylkäsinkin jo toppatakkini, joka alkoi käydä kuolemaksi etenkin metrossa ja koulun portaissa. Linnut visertää (muutkin kuin perhanan pulut) ja aurinkolaseillekin olisi käyttöä elleivät ne olisi Suomessa.
Toivon, että kevät lähtee tästä kunnolla käyntiin sillä huomaan, kuinka lämpö ja valo nostaa hymyn huulilleni. Toimin aurinkoenergialla, jaksan innokkaammin eteenpäin kun päivä pitenee!
Lähetän lämpöä Suomeenkin!
Jenna
Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti