Bussilla Lontooseen

Hei ja iloista pääsiäistä!

Oma pääsiäisenviettoni on tänä vuonna aika löysää - pieni flunssa vaivaa ja kunto on heikko, joten löhöän sängyn pohjalla ja toivon, että paranen mahdollisimman pian. Vajaan kahden viikon kuluttua olen tulossa käymään Suomessa ja olisi kiva olla terveenä silloin...

Kirjoittamisessakin on taas ollut tauko. Elämä on ollut kiireistä: mukavaa, mutta uuvuttavaa. Käyn hieman kierroksilla ja tarvitsisin useamman päivän ihan yksin. Se ei vain taida olla mahdollista, joten otetaan se, mitä saadaan. Tänään minulla ei ainakaan ole kiire minnekään.

Alunperin oli tarkoitus käydä Versaillesin palatsissa, mutta metrossa tuli niin huono olo, että jouduin jäämään välille ja palata kotiin. Sinänsä harmittaa - ulkona on aivan loistava sää. Toisaalta ihmisiä on liikkeellä varmasti liikaa ja kipeänä kulkeminen olisi inhottavaa. Uskon, että kavereillanikin on paljon hauskempaa, kun minä en hiihdä perässä.

Viikko sitten oltiin Lontoossa. Reissu oli mukava, vaikkakin aika kylmä ja sateinen. Flunssa johtuneekin osittain siitä, että bussissa tuli paleltua ja niin pois päin. Matka yhteen suuntaan kesti noin 9 tuntia, ja linja-auton lämpötila lähenteli jääkaappia. 

Reissu oli aika turistimatka, ja lähinnä kierreltiin nähtävyyksiä. Oli ihanaa puhua englantia kaikkialla ja muutenkin havaitsin pitäväni Lontoosta hyvin paljon. Kaupunki vaikutti huomattavasti siistimmältäkin kuin Pariisi, joka on yllättävän sottainen paikka. Toki näin Lontoosta vain vilauksen, kun taas Pariisista on nähty sitä ulkokuoren altakin pilkottavaa puolta. 

Kuitenkaan paljoa kirjoitettavaa Lontoosta ei ole. Sen sijaan jaan muutaman kuvan, 

Toivon pääseväni kaupunkiin vielä uudelleen, tuntuu, että sillä olisi vielä annettavaa. Tällä reissulla ehdin nähdä vain merkittävimmät nähtävyydet ja käydä Lontoossa asuvan ystäväni kanssa kahvilla, mikä oli kyllä yksi koko reissun kohokohdista. 

Viimeisenä yönä hostellin vieressä sattui välikohtaus, jossa noin kymmentä ihmistä puukotettiin ja huhun mukaan yksi menehtyi. Aamulla viereinen katu oli suljettu ja paikalla näkyi "kumihanskapoliiseja". Selvisi, että välikohtaus oli sattunut alle tunti sen jälkeen kun osa ryhmäläisistämme palasi pubista. Saimme olla kiitollisia siitä, että he kulkivat alueen läpi ennen puukotusepisodia. Mietinkin yöllä herätessäni hälytysajoneuvojen ääniin, että mistä on kyse. 

Reissun jälkeen heti seuraavana päivänä oli viimein  opinnäytetyön kypsyysnäyte. Nyt pitäisi enää tehdä korjaukset työhön ja ladata se Theseukseen... Ainoa ongelma on, ettei niitä korjauksia ole tullut vieläkään. Harmittaa sinänsä, sillä olisi kiva päästä projektista vähitellen erilleen.

Työharjoittelupaikan löytäminen on toinen murheenkryyni. Olen laittanut muutaman hakemuksen menemään, mutta enemmän pitäisi ehkä yrittää. En vain tiedä minne. Täältä käsin on muutenkin ikävää - entä jos pitäisi päästä haastatteluun? Toisaalta pääsisikin edes sinne asti. 

Jenna