Ugh ugh ugh

Tuo edellisen viikon postaus voisi sisältönsä vuoksi olla kirjoitettu vaikka tänään. Olen edelleen Vimpelissä ja olen puuhaillut aika lailla samanlaisia asioita, kuin silloinkin. Koulutehtävätkin olen saanut siihen pisteeseen, että ranska olisi kohta pulkassa. Muut kurssit ei sitten niinkään.

Päällimmäisenä fiiliksenä tänään on sellainen hieman hermostunut ja stressaantunut olo. Tuntuu, etten ole tehnyt vieläkään tarpeeksi hommia ja ettei aikaa ehkä ole niin paljoa, kuin tarvitsisin. Erityisesti opinnäytetyö aiheuttaa muuten melko tummaan kuontalooni harmaita hiuksia. En ole antanut sille sen tarvitsemaa määrää huomiota, ja jotenkin en saa siitä otetta. Pitäisi päästä kunnolla alkuun, mutta jotenkin se ei vaan onnistu. :|

Huomenna lähdetään sitten Lahteen kera äitini, siskoni ja mummini. He yöpyvät parisen yötä, jonka jälkeen minä jäänkin sinne sitten taas toviksi omin nokkineni. Pitää pyrkiä sitten taas ottamaan yksinäisestä ajasta hyöty irti ja ahkeroida henkensä edestä. Olen muutamien kavereiden kanssa kyllä sopinut loppukuulle jos minkälaista ohjelmaa, minkä takia jokainen "tyhjä" minuutti kannattaakin ottaa käyttöön. Muuten voi olla, etten vielä marraskuussakaan ole siinä pisteessä, että voisin mokoman opparini esitellä valmiina. 

Mutta aikansa kutakin. Tiedän, että olo helpottuu oitis, kun a) saan nuo kesäkurssit pois päiväjärjestyksestä ja b) pääsen vauhtiin. :)

Nyt on kyllä jotenkin niin hikisen löysä ja uupunut olo, etten jaksa edes ajatella. Voisin mennä kissan viereen sängylle röhnöttämään. Sitä ei paljoa elämä paina. :D Tykkään sen asenteesta ja elämäntyylistä. Se, mistä en tykkää, on ulkona meuhkaava ukkonen ja olohuoneen telkussa vinkuva munamies. Tosin ukkonen saattaa olla ratkaisu ongelmaani munamiehen kanssa: joutunee ottaa töpseli telkastakin irti... Tuskin pikkusiskonikaan haluaa, että tv menee rikki. :))

Mutta heipä hei taas, palaillaan!

Pusuja ja haleja,
Jenna