Helteistä pitäisi ehkä nauttia. Aina sanotaan, että ei saa valittaa kuumuudesta kun kuitenkin talvella sitä kaipaa... No, itse en ikinä ole kyllä pahemmin kaivannut helteitä. 15-20 astetta on ihanteeni. Saa piskotellakin. Semmonen nipin napin "viitinköhän avata sateenvarjon" -keli on paras.
Mutta se säästä.
Viikko on ollut paitsi hikinen, myös aika täynnä ohjelmaa. Äiti, mummi ja siskoni tosiaan olivat täällä ja saavutuksena oli suursiivous. Pääsin kaikesta turhasta rojusta eroon. Osa astioistani muutti nyt vuodeksi Vimpeliin. Miten niin on aikaista pakata tavaroitaan puolta vuotta ennen muuttoa? Nyt ainakin tiedän, keneltä olen perinyt hätäisyyteni...
Tänään oli rauhallinen päivä. Messun ja ruokakauppareissun jälkeen tein ranskan viimeistä tehtävää, jota olen onnistunut ovelasti lykkäämään aina vaan myöhemmäksi. Ei se vieläkään tullut ihan täysin valmiiksi, mutta suurin osa työstä on tehty. Sen ohella olen vain pessyt pyykkiä ja kirjoitellut sähköposteja, eli sunnuntaini on ollut ihanan normaali.
Ystäväni on parhaillaan matkalla luokseni, ja tässä kirjotellessani odottelen häntä saapuvaksi. Hieman jo unettaa, mutta luulen, että tänään menee myöhään, kun ei me kuitenkaan malteta heti mennä nukkumaan, saapuu hän perille sitten mihin aikaan vaan. Onneksi aamulla ei ole kiire minnekään!
Tulossa on taas kiva ja ohjelmantäyteinen viikko, olen innoissani. Toisaalta odotan myös elokuuta alkavaksi, sillä sen myötä saan varmistettua paljon syksyn aikatauluja ja kykenen etenemään tehtävissäni vielä paremmin. Ja kuten olen jo joskus aikaisemminkin todennut, syksy on sitä Jenna-Marian aikaa. Pidän pimenevistä illoista, kynttilän valosta ja villasukista. Nautin ruskasta, vesisateesta ja jopa siitä, kun arki alkaa. Opkon illat ja elämän säännöllisempi rytmi. Teekupposet koleana aamuna. Nahkatakkisää. Melankolia ja se luovuuden tunne, kun oikeastaan huvittaakin kirjoittaa paitsi koulujuttuja niin myös runoja. Syksyisin innostun usein tekemään asioita, joita en normaalisti tee. Alan kutoa lapasia, katson vanhoja komedioita ja teen jotain uudenlaista ruokaa.
Kesällä kaikki on niin pysähtynyttä, tavallaan. Vaikka on ohjelmaa, niin kuitenkin tuntuu, että elämässä on pause päällä. Vihatkaa minua, mutta oikeastaan jo odotan syksyä.
Mutta vielä on kesää jäljellä runsaastikin. Voi olla, että kuumin kausi on vasta edessä. Pitänee laittaa jääpalamuotti pakastimeen ja alkaa haaveilla ilmastoinnista.
Lämpöisiä ja toivottavasti ukkosettomia kesäpäiviä kaikille!
Pusuja,
Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti