sunnuntai 17. elokuuta 2014

Otsikoton ja sisällötön murheellinen valitus


Kuva tiivistää koko viikon.

Olen nyt Vimpelissä ja kanssaeläjät voivat varmaan todistaa turhautumiseni.
Kiukuttelen kuin pikkukakara ja toisinaan ulisen säälittävästi.
Kerjään keittämään kahvia puolestani ja vastapalvelukseksi 
vingun vielä vähän lisää siitä, kuinka en
vaan enää jaksa.

Luettavaksi määrätty teksti ei kiinnosta, vaan tympii.
Siitä pitäisi kirjoittaa, mitä ajatuksia se synnyttää ja kuinka voin yhdistää
sen jo oppimaani tai tämän hetken tapahtumiin tai 
edes johonkin...
Vaikeaa, jos ainoat ajatukset, joita päähän lukemisen ansiosta nousee, liittyvät
siihen, että ennemmin vaikka tiskaisin kuin jatkaisin riviäkään.

Ja minä inhoan tiskaamista.

Haluan keskittyä oppariini.
Haluan lukea jotain kiinnostavaa.

Anteeksi, että valitan.
Turhaahan tämä on.
Typerääkin vielä.
Kun saan tehtävät tehtyä, lupaan leipoa vadelmapiirakan niille,
jotka ovat uikutustani sietäneet ja
jopa kannustaneet jatkamaan ahkerointia.

Ehkä liioiteltu turhautumiseni tulee vähän myös hermostuneisuudestani
sitä leikkausta kohtaan.
Apua, torstai on jo lähellä.
Kävin jo siellä verikokeissa, ja pelkästään siinä
ihan yhtäkkiä meinasi taju lähteä.
Silmissä vaan sumeni ja mut piti kääntää pää alaspäin,
ettei olisi ihan pimennyt.
Nolohkoa.

Tänään on kuitenkin ollut aika mukava päivä.
Katsottiin tuossa illan iloksi vanhoja kotivideoita vuosilta 2006 ja 2007.
Asuin kotona ja pukeuduin hassusti ja pikkusiskoni oli jokelteleva kuolasuu ja veljelläni ei ollut
vielä edes kitaraa. 
Enkä ole aikoihin nauranut niin kuin katsellessani meitä.
Tuli taas lähes ikävä sitä aikaa!

Lähes, sillä sen jälkeenkin on jo tapahtunut niin paljon 
kivoja juttuja, että ihan mielelläni pidän ne muistot ja
elän vuotta 2014.


Tuossa kuva minusta vähän vielä kauempaa menneisyydestä kuin ne videot... :)

Hyvää yötä!

Jenna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti