Do you ever dream of the world like I do?

Ranskalaisten kunniaksi on kerrottava, että hyvin lahjakkaasti ovat onnistuneet välttelemään englannin käyttöä jopa keskeisillä sivustoilla ja tämän lisäksi monesta asiasta on kyetty tekemään mahdollisimman hankalaa. Oikein odotan, mitä he vielä eteeni tuovat tulevan kevään aikana!

Asunnon etsimisestä on tullut taidetta. Plussaa siitä, että tulee treenattua ranskaa siinä samalla. Miinusta siitä, että sähköpostit eivät pääse läpi, kun vastaanottajan postilaatikko on täysi. Lukeekohan niitä viestejä kukaan?

Jordaniassa sentään osattiin ilmaista asiat tosi selkeästi enkuksi..

Pariisissa asuntoa on hankala saada. Lahdessa asunnosta on helppo päästä eroon. Ensi viikolla porukkaa tulee jo ensimmäiseen näyttöön luokseni, vaikka vasta joku reilu viikko sitten irtisanoin tönöni. Ei sillä, olen jo itsekin jalka oven tuolla puolen. Tänään lähdettiin viemään ensimmäistä muuttokuormaa kohti väliaikaista sijoituspaikkaa. Yllättävän hyvin oma omaisuus mahtuu laatikoihin ja peräkärryyn! Jotenkin tuntuu, että olen pakannut menneen elämäni talteen ja nyt päällä on jonkinlainen muutosvaihe.

Do you feel a change coming on, 

Rolling out of the blue like a storm,

And it's throwing your dollhouse world in disarray

So you can rebuild or conform

- Poets of the Fall: Change -

I do. Somehow. 

Viime viikonloppu meni Opkon konffassa ja tuleva menee Vimpelissä isänpäivän merkeissä. Menen myös puhelemaan Vimpelin seurakuntaan Jordanian aktiosta, mikä on erittäin mukavaa. Tässä selaillessani kuvia kyseiseltä matkalta tuli ihan hirveä ikävä sinne, oli se niin hieno reissu! Välillä sitä ihan miettii, että mitä sitä on tehnyt ansaitakseen niin paljon kaikkea hyvää tässä elämässä. Totuus on kuitenkin se, etten mitään. Ihana Taivaan Iskä vaan osaa ja hoitaa! :))

Jordania

Loppujen lopuksi kyse on mahdollisuuksista ja rohkeudesta tarttua niihin. Usein pelottavista ja jopa ankeistakin muutoksista seuraa uusia tilaisuuksia, joihin tarttumalla voi parhaassa tapauksessa yllättää itsensäkin positiivisesti. Joku saattaisi kutsua tällaisia tilanteita seikkailuiksi, mutta itse en ehkä ole ihan niin "romanttinen" (tai sitten olen, mutta nyt en myönnä). 

Joka tapauksessa tänään I feel a change coming on, rolling out of the blue like a storm. Just nyt olo on aika toiveikas ja tunnelin päässä näkyy kirkasta valoa. Ei kai sitä voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan, mutta en ehkä ala kieltämään, etteivätkö ovet aikalailla olisi auki vaikka minne. Missä vaiheessa minä unohdin, että ihmisellä saa olla unelmia? 

Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä.

Rakkaudella,

Jenna