GOOD GOOD TIMES.

OHO. Nyt on takana pari niin rautaista viikkoa, että ihan pyörryttää. Pahoin pelkään, että naamani kohta kramppaa tästä hymyilemisestä ja hilpeydestä. Pitää varmaan kohta rajoittaa, koska itku pitkästä ilosta! Mutta lasketaanko kyyneleet, joiden aiheuttajana on hyvä mieli?

Tosiaan, piipahdin sitten Glasgow'ssa. Reissu oli onnistunut ja hauskaa oli! Ihan yksin osasin sinne lentääkin (nohöhöhö, lentäjä sitä konetta lensi ja oli siellä pari muutakin tyyppiä paikalla) enkä siis jäänyt Amsterdamiin, vaikka sitä vähän pelkäsinkin.

Matkan aikana tuli räpsittyä melko vähänlaisesti kuvamateriaalia, mutta yritän nyt niiden otettujen avulla hieman valottaa reissun vaiheita.

Tosiaan, lähdin yöllä Lahdesta Helsinki-Vantaalle, josta lento lähti 7:05. Koko yönä en nukkunut silmänräpäystäkään ja voin kertoa, että jossain vaiheessa päivää väsytti aika lailla. Jaksoin kuitenkin olla hereillä seuraavaan yöhön saakka, vaikkakin ilmeisesti sammuin jo ennen yhdeksää.

Joku luhistuminen

Pääsyy koko matkalle oli, että menin katsomaan ystävääni ja ihan vaan hengaamaan hänen kanssaan, eikä sen kummempia suunnitelmia itselläni ollut reissun varalle. Käytiin syömässä siellä ja täällä, shoppailtiin ja samalla ihailtiin sateista maisemaa, tavattiin ihmisiä ja linnanjuhlatkin jossain välissä vilkaistiin tietokoneelta. Seuraavat kuvat kertokoot enempi!

Saattaa kertoa jotain mun intresseistä, että puolet kuvista liittyy jollain tapaa ruokaan tai syömiseen.

No joo. Paluumatka oli vähän vähemmän väsynyt kuin menomatka, mutta huolimatta siitä se oli samalla masentavampi. Matkan kohokohta oli Amsterdamin lentokentällä seikkaillut ihka aito hiirulainen. Söpöpö. Jälkimmäinen lento oli tympeähkö töykeän lentoemännän vuoksi, mutta onneksi vieressäni istui mukava mies, joka pelasti tilanteen. Sain myös nukuttua koneessa, joten lento meni hujauksessa ohi.

Aika pirtsakkaa!

Pari päivää tässä kotiinpaluun jälkeen on mennyt asioiden hoitamisessa. Muuttojuttuja, opparia ja kaikenmoista muuta säätöä. En ole ihan vielä tajunnut, että tasan viikon päästä kuljen tämän kämpän ovesta ulos viimeistä kertaa ja jätän Lahden maisemat ainakin toistaiseksi taa. Ehkä se totuus iskee jälkikäteen. Tänne jää paljon loistavia muistoja näiden parin vuoden varrelta.

Uusia muistoja kertyikin runsaasti vielä tänäänkin: tulipas aihetta käydä Sibeliustalossa ja Finlandia-klubilla! Siitä enemmän seuraavaksi, hiiohoi.

Ei liene kenellekään - joka minua vähääkään tuntee - epäselvää, että lempibändini jo muinaisista ajoista saakka on ollut Poets of the Fall. Kyseisen bändin musiikki on vienyt minua ala-asteelta yläasteelle, lukion kautta ammattikorkeaan ja tästä vielä eteenpäin eikä loppua näy. Levy levyn perään olen rakastunut uudelleen ja välissä ei ole ollut viikkoakaan ilman, että edes yhtä biisiä olisin kuunnellut. Siispä kyllä, voisi sanoa, että pidän heistä ja heidän musiikistaan aika paljon.

Tänään olin jälleen katsomassa heitä livenä. Ai että. Aivan mahtavaa. Konsertti oli loistava, olin miltei eturivissä ja ihihihi, ihan turhaan en ollut vetänyt ylleni kuvan mukaista maskia - Marko huomasi sen. :):):) Imma teenager again.

Jos jollekulle jäi epäselväksi maskin liittyminen mihinkään niin yhtenä esimerkkinä voi katsella hieman alla olevaa viideota. Jonka olen tähänkin blogiin linkittänyt aikaisemminkin ehkä kahdesti. Olenpa yksipuolinen.

Että sellaista. Näihin tunnelmiin sitten tältä erää.

Puspus!

Jenna