En ole vieläkään täysin tajunnut, että kevääni Ranskassa on ohitse ja olen palannut Suomeen jälleen enemmän tai vähemmän pysyvästi. Täällä on kylmä, vettä sataa vähän väliä ja villapaita on vaihtoehto. Juhannuksen vietin sukat märkinä ylihinnoitelluilla festareilla, jossa oli hyvin vähän ihmisiä ja tunnelma ainakin aluksi lattea. Onneksi seura oli loistavaa, enkä voi väittää ettenkö olisi viihtynyt kaikesta huolimatta. :)
Pariisiin on silti ikävä. Ei sillä, ettenkö olisi ollut jo ihan valmis palaamaan kotiin, mutta tuntui, että moni asia jäi kesken siellä. Sammakonreidetkin jäi maistamatta! En käynyt Louvressa enkä hyvästellyt lempi(tee)kahvilaani. Toisaalta tyhmää keskittyä siihen, mikä jäi tekemättä kun kuitenkin teki niin paljon.
Täällä on tyhjää ja hiljaista. Ihmiset puhuvat suomea. Kaikki pysyvät sopivan välimatkan päässä, kukaan ei laula yksin kulkiessaan kadulla ohi ja ulkona tuoksuu pakokaasun sijaan metsä. Pariisista Vimpeliin!
Nyt oloni on epämääräinen enkä tiedä, mitä ajatella mistään. Minulla ei vielä ole harkkapaikkaa taskussa, joten sitä pitäisi haeskella. Toisaalta on kesä ja aikaa, joten voisi yrittää päästä stressistä eroon ja ottaa iisimmin. Käyn vieläkin kierroksilla ja sisintäni kalvaa samanlainen tunne kuin silloin, jos niskassa on paljon tekemättömiä tehtäviä kasassa... Nyt ei ole, mutta tunne seuraa mukana.
Toivon saavani sen harkkapaikan pian. Vaikka harkka alkaisi vasta syksyllä, olisi kiva tietää milloin työ alkaa ja ennen kaikkea missä se sijaitsee - voisi alkaa vilkuilla asuntoja ja sen sellaista. Ja kun tietäisi, milloin ja minne, ei tarvitsisi miettiä asiaa sen enempää ja voisi oikeasti lomailla.
Mahdollisuuksien mukaan tällä lomalla haluaisin nähdä kavereita ja kierrellä Suomessa. Haluan istua mökin terassilla ja lukea kirjaa. Haluan nukkua päikkäreitä baden-badenilla rannassa, kirjoittaa runoja vihkoon ja selailla Ikean kuvastoa. Haluan pyöräillä. Haluan kuunnella musiikkia ja laulaa mukana kun ulkona ukkostaa. Haluan käydä kylmässä suihkussa helteisen päivän päätteeksi, grillailla kavereiden kanssa vartaita, joissa on paljon ananasta ja kävellä paljain varpain kostealla nurmikolla. Haluan syödä puolukoita suoraan mättäästä, joskin en vielä niiden ollessa raakoja.
Kaikki ovat pieniä asioita, mutta juuri sellaisia, mistä nautin. Lyhyesti sanottuna se, mitä minä haluan, on siinä, että haluan rauhoittua hetkeksi, kuunnella itseäni ja nauttia kesästä ja siitä vapaasta ajasta, jota minulla on. Hienon, mutta todella raskaan kevään jälkeen jopa koen, että olen vähäsen sitä myös ansainnut... Selvisinhän vaihdosta ja opparista ja kaikesta. Tekisi varmaan hyvää hengähtää.
Nyt taidan toteuttaa yhden toiveeni ja mennä kylmään suihkuun. Päivä ei ollut ihan helteinen, mutta tässä tietokoneen alla istuessa on tullut nihkeä olo. Saa kai sen hellefiiliksen näinkin!
Palaillaan murut!
Moikka,
Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti