Valehtelisin, jos väittäisin, ettei koko aikana ole tapahtunut mitään. Kyllä on. On ollut markkinoita, olen ollut mökillä, Kansanlähetyksen telttapäivillä, molemmissa mummoloissa, nähnyt kavereita, käynyt Keskisellä... Tällä viikolla piipahdin Tampereellakin. Kaikenlaista pientä kivaa ohjelmaa on siis kyllä ollut. Kuitenkin päällimmäinen fiilis on ollut vähän alakuloinen, enkä edes kunnolla itsekään tiedosta miksi.
Olen ollut jotenkin täysin pysähdyksissä. Se oikeastaan jopa ärsyttää minua nyt - olo on saamaton. Mikään ei etene ja mitään ei tapahdu. Olen vähän yrittänyt soitella harkkapaikkoja, mutta huonolla menestyksellä. Kaikki ovat lomalla.
Lomalla olen tavallaan itsekin. Mutta murehdin liikaa rentoutuakseni. Oikeastaan jopa kaipaan koulua tai töitä, kaipaan arkea ympärilleni luomaan merkitystä päiviin. Lukujärjestyksiä rytmittämään päiväohjelmaa. Säännöllisyyttä. Pientä hälinää ympärille, ohjelmaa ja sisältöä ja puuhaa.
Ulkona sataa taas vaihteeksi. Taivas on harmaa, ja niin on mielenikin tavallaan. Pakko sanoa, että onpa ollut harmaa heinäkuu. Kylmä ja kankea.
Syksykin on jo nurkan takana. Toivon, että se tuo tullessaan rauhaa ja rakkautta, lämpöä ja energiaa. En ole ihan oma itseni, ja vaikka joskus muutos on ihan hyvästäkin, tässä tämänhetkisessä tilanteessa on paljon myös sellaista, jonka toivon katoavan.
Onneksi on sauna lämpiämässä ja loppujen lopuksi asiat hyvin muutenkin. Kyllä tämäkin taas tästä, pikku hiljaa.
Suukkoja,
Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti