Arki

Pienenä muistan leikkineeni mummin kirjoituskoneella jotain toimiston tätiä, joka kirjoittaa jotain tärkeää viestiä hörppien kahvia isosta mukista. Vähän isompana istuin meidän ensimmäisen pöytäkoneen ääressä sen ollessa kiinni ja muka kirjoitin sähköpostia nauttien äänestä, joka kuului kun pienet sormeni naputtelivat jähmeitä näppäimiä epämääräiseen tahtiin.

Osaisinpa yhä olla niin innoissani, kun pitää lähettää meilejä. Tai soittaa. Jaksaisinpa istua selkä suorassa läppärini edessä ja hymyillä kiherrellen tyytyväisenä samalla, kun sormeni nakuttavat tekstiä tulemaan. Todellisuudessa istun erittäin epäergonomisessa asennossa lattialla ja ihan vaan kirjoitan. 

Kulunut viikko on ollut hullu. Siihen on kuulunut asioiden hoitamista moneen suuntaan, ystävien hyvästelyä kun ne lähtee maailmalle, käynti Helsingissä, liikaa kahvia, päänsärkyä, kiireisiä aamuja, haavakipua, bussiaikataulujen muistelua, uuteen puhelimeen totuttelua, kävelyä, paljon kävelyä, sähköposteja, netin takkuamista... Arki on täällä taas.

Toivon, että arki alkaa sujua mutkattomasti ja mitään yllättäviä takaiskuja ei ainakaan vaihtoasioiden tai opinnäytetyön kanssa tulisi. On kyllä ollut ihan mukava päästä tekemisen makuun ja saada jotain aikaiseksikin - ei ole niin saamaton olo. 

Kalenteri on täyttynyt vauhdilla ja pahasti näyttää siltä, että loppuvuosi tulee menemään hujauksessa. Vauhti vaan kiihtyy! :) Syksy on koulujuttujen ohella täynnä monenlaisia kiinnostavia juttuja, joista ehkä kaikista kivoin on Uncover-raamis, jota saan alkaa vetämään täällä Lahessa. Jään mielenkiinnolla odottamaan kaikkea, mitä syksy vielä tuokaan tullessaan! 

Tällä kertaa päätän postauksen tähän.

Moro!

Jenna