Close enough

Tänään oli pitkästä aikaa jotenkin todella hyvä päivä; paljon rennompi olo kuin mistä olen koko syksynä saanut nauttia. Sain eilen purettua sydäntäni ystävälle ja yhdessä rukoiltiinkin asian puolesta. Sydän keveni ja tänään aamupäivällä sain vielä ajatuksiani paremmin kasaan opinnäytetyön osalta. Se, mikä vielä eilen oli päässäni sumeaa massaa muotoutui hetkessä pieniksi päätöksiksi ja suuntaviitoiksi, joita lähteä seuraamaan.

Viime viikko erityisesti on ollut tiukka ja jossain mielessä lannistavakin. Suurin syy lienee monen tärkeän tekijän epävarmuus ja se tunne, että monessa suhteessa aikataulut hyppivät silmille ja siitä huolimatta turhan moni asia on avoinna. Luulin aikaa olevan enemmän, mutta jouduttuani tekemään isoja muutoksia suunnitelmiini opparin suhteen yhtäkkiä tajusin, että ei, sitä ei ole. Mutta tämä päivä on ollut iso askel kohti parempaa.

Tänään näin toista ystävää, joka on tällä viikolla suuntaamassa vaihtoon. Kävimme lounaalla ja kiertelemässä kaupunkia. Sää oli mainio: hieman viilennyt, mutta syksyisen aurinkoinen. Lahtikin näytti oikeastaan kodikkaalta.

Ajanvieton ohella hoidin myös erään keskeisen asian pois alta: käynnin kirjastossa. Kirjastoreissu tuotti tulosta, ja muutama lähdeteos löytyi vihdoin. Olin vain aikaisemmin etsinyt väärästä paikasta. Lukemista riittää nyt hetkeksi, mutta onpahan nyt ainakin jotain, mistä lähteä kirjoittamaan!

Piipahdettiin lisäksi kirjakaupassa, josta matkaan lähti kaksikin opusta. Ei mitenkään suunnitellusti, mutta toinen oli alessa ja toinen muuten vaan hyvä karttoineen. Kuitenkin on kiva, että on joku opas, jota hyödyntää siellä Parriisissa. Ei, netistä ei tietenkään löytyisi mitään tietoa tai karttoja tai mitään... ;) Oikeasti, luotan kyllä paperiseen kartastoon enempi kuin puhelimeni navigaattoriin. Sitä paitsi enhän ihan heti pysty käyttämään nettiäkään siellä! Niin!

Joo. Tuli myös ostettua pullo limsaa ihan vaan siitä ilosta, että pullon kyljessä oli kaksiosainen nimi. Kyseessä ei edes ole oma nimeni, mutta kaksiosaisuus oli se, mikä teki "close enough" -tunteen ja no, lopputulos on tiedossa. Olen idiootti. :D Mutta pienet ilot on joskus niitä, mitkä piristää aidosti! Poets of the Fallin "Stay"-kappaletta siteeraten: "It's the little things that make the world".

Toivottavasti pienet hymynaiheet löytävät tiensä tuleviinkin päiviin ja huolet hälvenevät.

Hyviä öitä ja kauniita unia!

Jenna-Maria