Mitäpä kuluneesta viikosta kertoisin?
Se oli ahdistava ja päänsäryn täyteinen. Nukuin huonosti. Opparin parissa vierähti tovi jos toinenkin - onneksi välillä tuli jotain muuta askaretta niin, että tuli vähän pakostikin saatua ajatukset toisaalle. Kysyn yhä edelleen itseltäni, miksi otan tämän näin raskaasti: se on vain yksi työ muiden joukossa. Mutta ehkä sen hokeminen on sama, kuin käskisi sammakkoa lopettamaan kurnuttaminen (tai vimpeliläistä pesäpallosta jauhaminen). Se ei vaan onnistu. Sitä on mitä on.
Eilinen oli ehdottomasti viikon paras päivä. Ainoa päivä, jona lupasin itselleni pitää vapaata ja ottaa etäisyyttä. Lähdin Helsinkiin, jossa kahvittelimme ystävän kanssa ja jatkoimme siitä Opkon iltaan. Ilta oli oikein mukava, voin sanoa jopa levänneeni siitä huolimatta, että aika ajoin hiljaisena hetkenä päähän putkahti sovellettavan lain ongelma ja UNILEX-tietokanta ja muut rakastajani. (Ribbit!)
Illalla (yöllä) päästyäni kotiin oloni oli hyvin väsynyt. Saatuani yöpaidan päälle ja kömmittyäni peiton alle nukahdin yllättävän nopeasti. Aamulla väsytti ja edelleenkin väsyttää, mutta kahvin voimalla olen saanut itseni koneen ääreen ja oppari edistyy taas. Aion saada tänään paljon aikaiseksi, jotta voisin pikkuhiljaa rentoutua ja uskoa, että tästä vielä tulee jotain.
Jätän tämän merkinnän tältä erää tähän, sillä a) viikkoni oli aika kuiva, mielenkiintoisia juttuja ei ole kerrottavana ja b) oppari odottaa.
Pusuja ja haleja kaikille, palaillaan!
Jennuska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti