Minulla olisi minulle vähän asiaa

Viime aikoina olen ollut ihan pohjattoman väsynyt. Tekemistä riittäisi, mutta mihinkään ei ole osannut tarttua. Opinnäytetyö on ollut yhtä kaaosta, kun yritykset eivät ole lähteneetkään haastatteluihin mukaan ja deadline lähestyy. Ei tutkimusta saada kasaan yhdellä haastattelulla. Ilman tutkimusta koko työ on hyödytön, pelkkä puolikas.

Vasempaan silmääni muutti elohiiri. On tehnyt olonsa erittäin mukavaksi ja asustellut siellä jo useamman viikon välillä repien koko ohimoa. Niskoja särkee ja pulssi on liiasta kahvin kittaamisesta turhankin koholla. Tuijotan näyttöä lasittunein silmin ja mietin, että olisiko aika kerrankin kuunnella sitä yhtä ihmistä, jonka elämään voisi halutessaan vaikuttaa jonkin verran. Sitä yhtä ihmistä, jonka avunpyynnöt usein sivuuttaa, koska niitä ei jotenkin halua kuulla. Sitä yhtä ihmistä - minua. Itseäni.

Toissayönä se iski. Mitään ajattelematta aloin naputtaa sähköpostia ohjaaville opettajilleni ja kerroin, että tarvitsen lisää aikaa. Osa syistä on minusta riippumattomia, osa omaa syytäni. Pohtimatta lainkaan sen syvemmin tekoni seurauksia lähetin viestin ja menin nukkumaan.

Lahti

Sen jälkeen pienen selvittelyn seurauksena tilanne on tämä: minun ei tarvitse pusertaa työtäni kasaan marraskuun aluksi. Siitä olisi tullut melko heikko. Sen sijaan deadline on tammikuussa. Ihana koulumme jousti, ja minä ja eräs toinen tyttö voimme pitää seminaarin etukäteen (varsinainen seminaariviikko tammikuussa kun on vasta Pariisiin lähdön jälkeen).

LAMK

Sanaparsi "oli kuin kivi olisi pudonnut rinnastani" on aika kliseinen ja paljon kuultu ilmaisu, mutta en osaa tämän hetkistä tunnettani kuvata muutenkaan. On kuin olisin äsken avannut silmät ja nähnyt päivänpaisteen verhojen raosta. On kuin saisin jälleen hengittää.

Joskus kannattaa myös kuunnella, mitä itsellä on asiaa.

Yritän ehkä lähipäivinä kirjoittaa paremmin kaikesta mukavasta, mitä tässä on tapahtunut. Nyt on kuitenkin semmoinen olo, ettei kirjoituta yhtään. Haluan laittaa musiikin soimaan ja siivota. Kyllä äiti, luit aivan oikein: siivota.

Sitä ennen tähän loppuun muutamia kuvia viime viikolta, jolloin ystäväni Sanna oli käymässä. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat hänen ottamiaan ja hänen luvallaan käytettyjä. Whii. (Sannan blogi osoitteessa http://unelmiani.blogspot.fi/).

Panchossa, nomnom, I'm so pretty

MÖLKÖJÄ! Joululahjatoiveeni nro. 1

Yritin esitellä uusia kenkiäni, mutta ei ne erotu

Käytiin Helsingissäkin, eikä edes eksytty, vaikka minä suunnistin

No joo. Palaillaan!

Jenna