Kuka, mitä ja häh?

Hyvää äitienpäivää äideille (erityisesti omalle äipälleni ja mummoilleni) ja hyvää synttäriä minulle!

Tällä hetkellä vietän tätä päivää istumalla junassa ja taistelemalla VR:n junaverkon kanssa. Ei toimi. Enpä siis saanut koulutehtäväänikään auki, ja mitään muuta kehittävää en keksinyt joten ajattelin sitten kirjoitella Wordin avulla tätä postausta.

Mietinkin tässä, että mistä kirjoittaisin, kun tämä päivä on mennyt lähinnä löllöilyssä ja päivän huippuhetki oli kakkukahvit. Seinäjoella vaeltavaa karhuakaan en matkallani juna-asemalle nähnyt, että jännittävistä tapahtumistakaan en voi jutella. Kuitenkin halu naputtaa näppäimistöä on suuri, enkä halua kuluttaa luovuuttani mihinkään oikeasti hyödylliseen. Siispä blogi on totta kai oikea väylä asian ratkaisemiseksi!

Tulin siihen tulokseen, että voisin kertoilla jotain itsestäni. Toki samankaltainen postaus löytyy edellisestä blogistani, mutta sen kirjoittamisesta on pari vuotta aikaa, jolloin saattaa olla ihan hyvä päivittää tietoja. Ihan kuin jotain suurempaa päiviteltävää edes olisi… Kuitenkin, ihan vaikka vaan ikääntymiseni kunniaksi kirjoitan nyt vähän siitä, kuka ja mikä minä olen.

Meikä.

Kuka?

Olen Jenna, tänään 21 vuotta täyttänyt nuori nainen Lahdesta. Oikeasti olen kotoisin Vimpelistä, tuosta pienestä kyläpahasesta Etelä-Pohjanmaalla. Kyllä, olet aivan oikeassa: se on se pesäpallokunta. Noin 3000 asukasta.

Lahdessa olen asunut nyt melkein kaksi vuotta. Muutin sinne päästyäni opiskelemaan kansainvälistä kauppaa ammattikorkeaan, ja tulen asumaan siellä suunnilleen joulukuuhun saakka. Tällä hetkellä teen opinnäytetyötäni, joka valmistunee marraskuuksi ja tammikuussa suuntaankin sitten Pariisin puolelle vaihto-opiskelemaan. Olen siellä puoli vuotta, jonka jälkeen tämän hetken opinnoista jäljellä olisi enää harjoittelu ja rehellisesti sanottuna en yhtään tiedä, mitä sen jälkeen tulee tapahtumaan. Saatan jatkaa opiskeluja, saatan mennä töihin. Sen näkee sitten! J

Pariisista 2010, sinne sitten taas! :)

Vaikka koulu onkin tällä hetkellä iso osa elämääni, se ei onneksi ole kaikki. Käyn opiskelujeni ohella muun muassa OPKOlla, joka siis on evankelisluterilainen opiskelija- ja koululaisjärjestö. Järjestöllä on toimintaa useissa eri kaupungeissa ympäri Suomea ja oikeastaan ympäri maailmaa, sillä OPKO on osa kansainvälistä IFESiä. Itse käyn siis sekä Lahden että Helsingin OPKOjen illoissa ja muissa tapahtumissa enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Tarkoituksena on myös vierailla Pariisin ”OPKOlla” kun sinne päin satun.

Olen siis vakaumukseltani kristitty ja onnellinen siitä, että voin luottaa elämäni ja asiani Herran haltuun. J

Tiivistettynä olen kaiketi kristitty maalaisjuntti opiskelija.

Millainen?

Itseään on aina haastavaa kuvailla. Yritän nyt kumminkin.

Olen aika rauhallinen ja perusteellinen. Kun teen jotain, haluan hoitaa sen yleensä kunnolla. Ainoa paikka, minne minulla on kiire, lienee juna-asema. Tai ehkä myös lentokenttä on sellainen. Olen hitaudestani huolimatta yleensä kaikkialla ajoissa. Joskus liiankin aikaisin, ja odottelu on minulle tuttua. Se ei toisaalta haittaa, sillä mieluummin odotan kuin odotutan ihmisiä.

Kai minä olen myös kiltti. Monet ovat myös sanoneet, että olen iloinen, mikä lienee myös totta ainakin jossain määrin. Olen usein hyvällä tuulella, vaikka sitten taas toisaalta olen kamalan pessimistinen. Ystäväni kuvailikin minua positiiviseksi pessimistiksi, mikä on aika hyvin sanottu. Pessimistisyydestäni huolimatta suhtaudun asioihin positiivisesti. Aito pessimisti ei varmaankaan pitäisi toivoa yllä, mutta minä taas useissa tilanteissa toivon parasta varautuen kuitenkin pahimpaan.

Nautin hyvistä keskusteluista ja rakastan pohdiskelua. Vaikka olenkin puhelias, osaan silti paremmin kirjoittaa ajatuksiani ja tunteitani kuin mitä puhua. Se tavallaan ahdistaakin minua. Esimerkiksi ollessani mukana keskustelussa aiheesta, josta tiedän tietäväni paljon, haluaisin ottaa siihen osaa, mutta en uskalla, koska höpöttäessäni kadotan usein punaisen langan lauseistani tai sanon jotain asian vierestä. Kyllä, se on noloa. Kirjoittaessa on aikaa miettiä ja tekstiään voi hioa. Huono puoli onkin sitten se, että joskus hion tekstejäni loputtomiin niin, ettei niistä tule koskaan valmiita.

Minulle on myös sanottu, että ajattelen liikaa. Siitä on hyötyä sekä haittaa. Hyöty tulee esiin erityisesti koulutehtävissä, kun osaan käännellä ja vatvoa asioita useista eri näkökulmista ja otan yleensä kaiken tarvittavan huomioon. Huonous taas näkyy siinä, että olen toivoton päätösten teossa.  

Hieno väliotsikko

Tässä välissä kerkesin saapua kotiin ja todeta, että onpas Lahdessa vihreää. Huomattavasti vihreämpää kuin Vimpelissä! Tosin Vimpelissä olevinaan oli aurinkoisempaa kuin täällä, mikä nyt ei sinänsä yllätä yhtään. Lahdella on oma sadepilvi kaupungin yllä.

Tässä naputellessani katselen jääkiekkoa, jossa ei taida tänään olla kamalasti katsomista. Suomi on ollut hieman alakynnessä koko ajan, sääli. Tajusinpa juuri, että saa nähdä kuinka noita pelejä pystyy kattella kun lähdetään kuudeksi päiväksi Pietariin viikon päästä. Onneksi loppuottelun aikoihin ollaan jo Suomessa, jos nyt vaikka Suomi sitten pääsisi sinne saakka. Aina saa toivoa.

Mutta itse siitä reissusta kirjoittanen myöhemmin lisää! Nyt menen kaivamaan iltapalaa ja tsemppaamaan Leijonia vielä. Oishan se nyt kiva syndelahja jos ne ottais ja voittais tämän pelin. J 

Moikkamoi!

Jenna