PIETARI

Nyt siis siitä Pietarista.

Matka oli tosiaan opintomatka, jolle lähdettiin kurssilta "Business in Russia". Kurssi koostui luennoista pitkin kevättä, tentistä ja sitten tästä matkasta, josta pitää vielä kirjoittaa oppimispäiväkirjaa. Jos jaksaisikin! Tuntuu, että tälle viikolle on ihan liikaa koulutehtäviä...

Lähtö oli 17.5. aamusella, jolloin saavuttiin ryhmän kanssa juna-asemalle odottelemaan Allegroa. Olin hieman pettynyt kun ei se juna näyttänyt sisältä yhtään sen erikoisemmalta kuin muutkaan junat. En kyllä edes tiedä, mitä odotin... :D Matka oli lyhyempi kuin olisin osannut uskoa. Junamatka kesti jopa vähemmän kuin matkani Pohjanmaalle... Mun on siis ajallisesti helpompi mennä Pietariin kuin kotiin. Ilman tarvetta viisumille siellä melkein voisi käydäkin enempi!

Meitä oli aika iso ja kansainvälinen poppoo. Ihmisiä oli Suomen lisäksi mm. Ranskasta, Saksasta, Hollannista ja Espanjasta. Niin ja oli venäläisiäkin, jotka olivat halunneet ottaa tämän kurssin ihan siitä mielenkiinnosta, että saavat kuulla näkemyksiä kotimaastaan ulkopuolisten näkökulmasta.

Mutta ehkä mä yritän nyt kertoa tiivistelmän jokaisesta siellä vietetystä päivästä!

Päivä 1. eli 17.5.

Kun Suomen raja oli ylitetty, tuli maisemaankin melko suuri muutos. Ei puustoon tai muuhun kasvillisuuteen - samoja koivuja ja mäntyjä siellä näkyi - mutta rakennuksiin. Jouduin hieraisemaan pariinkin otteeseen silmiäni, kun näin ne pikkukylät, jotka koostuivat Suomen latojakin heiveröisemmistä hökkeleistä. Seassa oli hienompiakin taloja, mutta tosi paljon niitä epämääräisiä jos-nojaan-seinään-menen-sen-läpi -kuntoisia rakennuksia. Heräsi kysymys, asuuko niissä joku vai ei. Joku niissä pikkukylissä kuitenkin jaksoi kiehtoa meikäläistä. Kukkivat tuomet ja eripariaidat sai sen maiseman jotenkin kodikkaaksi, maisema oli kuin jostain vanhasta leffasta.

Kiehtovaa oli myös lueskella ohimeneviä kylttejä ja yrittää tajuta, mitä mikäkin sana tarkoittaa. Osan ymmärsi, osaa ei.

Perillä veimme kamat hotellille, joka vaikutti aika kivalta. TV:kin toimi, joten kykenimme katselemaan kiekkoakin, jeejee! Hotellissa eniten hymyilytti hissin ovessa lukenut teksti, jonka suomennos ei ehkä ihan mennyt nappiin... Meidän huonehan oli siis viidennessä lattiassa.

Lattia. Seems legit.

Hotellihuone

Hirveästi muuta ohjelmaa tähän päivään ei ollut ympätty, mikä oli ihan hyvä. Junamatkakin väsyttää sen verran, että en olisi jaksanutkaan. Käytiin porukalla syömässä jossain kivassa ravintolassa, jonka nimeä en enää muista. Maistoin ekaa kertaa myös Borch-keittoa, joka oli suureksi yllätyksekseni hyvää. Ateria koostui neljästä ruokalajista, ja täytti melkein koko viikon edestä, vaikka annokset suht pieniä olivatkin. Hintaakaan ei sapuskalle ollut kuin 600 ruplaa eli jotain 11-12 egeä.

Päivä 2. 

Kierrettiin kuumassa turistibussissa ympäri ämpäri Pietaria. Kaupunki kylpi auringossa, joka hehkui lämmittäen ilman yli 30 asteen. Kaupunkiloman ohella saimmekin myös aurinkoloman. Maisemat näytti upeilta, sillä lähes jokainen rakennus oli pramea (joskin usea niistä pienen pintaremontin tarpeessa) ja kirkasväriset tulppaanit loistivat vihreiden nurmikenttien keskellä. Saimme myös ihmetellä, kuinka paljon kalliita autoja Pietarin katukuvassa oli. Näin loman aikana enemmän Ferrareita ja muita kuin mitä koko aikaisemman elämäni aikana. Oli siellä toki pari Ladaakin seassa, ihan sulassa sovussa Lamborghinien kanssa.

Kopotikopoti

Otinkohan kuvaa hevosesta vai kirkosta?

Venäläinen omppupuu!

Päästiin myös kurkkaamaan ortodoksiseen messuun Pyhän Nikolaoksen katedraalilla. Kirkko oli todella koristeellinen ja papin venäjänkielinen laulu kaikui kirkkosalissa. Tuohukset paloivat ja ilmassa leijui niiden tuoksu. Olisin voinut mielelläni jäädä kuuntelemaan ja katselemaan kauemmaksikin aikaa, mutta meidän aikataulumme ei joustanut.

Ei reissua ilman eksymistä! Saatiin ruokiksella mennä kukin minne halusi, ja kaverini kanssa totta kai piti lähteä seikkailemaan. Kokoontuminen ennen Hermitage-museoon siirtymistä oli puistossa patsaan edessä. Harmi, että se puisto, jonne päädyimme oli vain väärä.

Onneksi ei oltu pahasti myöhässä ja päästiin muiden mukana museolle. Jalat itki siinä vaiheessa jo verta, ja kiertely museossa oli hieman vaivalloista. Kaverini kanssa päätettiin, ettei mennä oppaan perässä, vaan ihan omaa tahtia. Oli hyvä päätös, sillä saatiin ihailla justiin niitä asioita, mitkä kiinnosti ja ohittaa ne, jotka eivät vakuuttaneet. Jos vaan jalat olisivat kestäneet, olisi ollut mahtavaa kierrellä kauemmin. Paljon jäi vielä näkemättäkin.

Hoipertelimme metroon enemmän tai vähemmän epäilyttävän näköisinä lähes itkien joka askeleella. Valinta se on huonokin kenkävalinta! Eikä sitä ikinä opi. Samat kengät ahdoin jalkoihini melkein kaikkina muinakin päivinä, vaikka mukana oli huomattavasti paremmatkin jalkineet. Muttamutta ne vaaleanpunaiset oli paljon söpömmät!

Päivä 3. 

Reissun eka luento koski Neuvostoliiton jälkeisen Venäjän taloutta. Luento oli ihan mielenkiintoinen, ja täydensi todella hyvin sitä kaikkea, mitä aikaisemmin oltiin kuultu esimerkiksi kansainvälisen talouden luennoilla. Mutta ehkä kirjoittelen siitä sitten enempi siihen oppimispäiväkirjaan... :D

Meidän koulun kyltti

Päivä jatkui opiskelujen jälkeen yritysvierailulla Baltikalle. Kierros tehtaalla oli tuskaisan pitkä ja tajuttoman kuuma. Osa huoneista oli lämpötilaltaan tukalampia kuin missä itse tykkään käydä saunomassa. Kamalinta oli, kun pysähdyttiin johonkin kuumaan käytävään kuuntelemaan, kuinka oppaamme selitti kaljanvalmistusprosessista. Huoneessa haisi ummehtuneelta kaljalta, ja tämä katku sekoittui hienhajuun. Nom.

Kierros päättyi sitten kaljanmaisteluun, jonne meidän janoinen ryhmämme ryntäsi aika innoissaan. Itsekin löysin suosikkikaljan, vaikken suuremmin kaljasta tykkääkään. Tosin sitä kaljaa en ole toistaiseksi edes nähnyt Suomessa, joten se siitä sitten. :D Saatiin myös tuopit muistoksi kierroksesta.

Meidän hotelli

Illalla oltiin taasen sen verran poikki, että kun päästiin takaisin hotellille minä ja ystäväni lukittauduttiin huoneeseemme ja röhnötimme sängyllä kiitellen sitä, että meidän ilmastointimme toimi.

Päivä 4. 

Luennon aiheena oli kuluttajakäyttäytymisen erityispiirteet Venäjällä. En osaa muuta sanoa, kuin että luento oli ehkä mielenkiintoisin aikoihin! Luennoitsija oli erittäin hyvä, ja osasi selittää kaikki asiat todella kattavasti ja kiinnostavasti. Saatoin jopa oikeasti oppia jotain hyödyllistä!

Luennon jälkeen ruokatauolla haettiin safkaa yliopiston lähellä sijainneesta leipomoihmeruokapaikka-ravintolasta, josta erehdyin ostamaan jotain kaalikääryleen kaltaisia juttuja, joissa ei ollut mitään muuta, kuin kaalia. En edes saisi syödä kaalia. Ei sillä, että suuremmin edes pitäisin siitä. Mutta eurolla lähti, joten ehken itke sitä sitten sen enempää.

Lähdettiin muutaman muun ryhmäläisemme kanssa etsimään istumapaikkaa, missä "nauttia" eväämme. Matkalla erityisesti ystäväni kimppuun hyökkäili pieni lintu, jonka ristimmekin sitten osuvasti Tappajalinnuksi. Oli ilmeisesti ruoan perässä. Kannatti ostaa kaalia, se lintukaan ei ollut niin sekaisin, että olisi halunnut maistaa niitä.

Ruokiksen jälkeen oli jälleen vuorossa yritysvierailu, paikkana tällä kertaa Accountor. Vastassa meitä oli suomalainen mies, joka iloisesti tuli höpöttelemään meille kun huomasi meidän haastavan tätä kaunista äidinkieltämme. Huomasi heti muutenkin, että kyseessä oli suomalaisen miehen pitämä esittely, sillä se oli lyhyt ja ytimekäs ja saatiin istua persieillämme koko toimituksen ajan huoneessa, jossa ei ollut ihan liian kuuma. Eikä siellä haissut kalja.

Päivä 5. 

Meillä oli luennon sijaan ryhmätöitä paikallisten opiskelijoiden kanssa. Tutkittiin Starbucksia. Ryhmät oli liian isoja ja kaikki puhui päällekäin, jolloin me kaksi hiljaista (no silloin ainakin oltiin) suomalaistyttöä jäätiin aika lailla taka-alalle. Halusin koko ajan vain päästä pois paikalta, nukutti.

Koulun jälkeen mentiin jokiristeilylle, jolta muuten meinattiin myöhästyä, koska eksyttiin taas ruokiksella, tällä kertaa vaan hieman pahemmin. No, se risteily kumminkin oli ihan jees, vaikka aurinko porottikin liian kuumasti ja oppaan puhetta ei jaksanut kuunnella. Ilmavirta viilensi oloa mukavasti ja maisemia oli kiva katsella ihan rauhassa niiden lipuessa ohitse.

Laatukuva risteilyltä...

Päivä 6. 

Viimeinen kokonainen päivä.

Luento oli kamala. Luennoitsija oli jo heti alkuun huonolla tuulella, ja vaikka ryhmämme oli ihan rauhassa, saimme tiukkaa palautetta siitä, kuinka emme keskity. Olimme ilmeisesti hänen hirvein ryhmänsä koskaan, mitä hän on joutunut opettamaan. Eli voisi sanoa, että hänellä on aina ollut erittäin rauhallisia ja mukavia ryhmiä, sietäisi olla onnellinen... :D Vähän meni maku koko luennosta itselläkin, onneksi sekin loppui aikanaan.

Kolmas yritysvierailu tehtiin Scanialle. Se oli oikeasti todella mielenkiintoinen, vaikka aluksi olinkin hieman epäluuloinen. Ainoa varjostava asia oli se, että minua oli huimannut koko päivän ja välillä pystyssä pysyminenkin oli kovan työn takana.

Tehtiin kierros tehtaassa ja kuultiin lyhyt presentaatio Pietarin Scanian tehtaan toiminnasta. Koko vierailu kesti yli tuntia vähemmän kuin mitä sille oli varattu aikaa, joten vapaudesta innoissamme lähdimme ystäväni kanssa kuluttamaan viimeisiä ruplia ja shoppailemaan jotain.

Kauppoja oli erityisesti kalliiseen makuun, joten hyvin pitkälle tyydyimme vain vilkuilemaan liikkeiden ovista ja ikkunoista. Pietarin jännä muoti-ilmiö kosmetiikkaliike РИВ ГОШ kierrettiin ja sieltä jotain löytyi mukaan ostamiseksi. Sen jälkeen sulauduimmekin hyvin pietarilaiseen katukuvaan, joka toisella vastaantulijalla kun oli samanlainen muovikassi kainalossa.

Päivä 7.

Aamulla piti hyvästellä huone ja rahjata kamat säilöön, jonka jälkeen aikaa jäi vielä hyvin kaupungilla kiertelyyn. Rahaa ei itselläni ollut kuin juuri ja juuri ruokaan, mutta viimeisen katsauksen tekeminen kaupunkiin oli ihan jees.

Puoli kahden maissa kokoonnuttiin ryhmämme kanssa hotellin eteen, josta suuntasimme junalle ja pian sieltä sitten takaisin kotoista Suomea kohti.

Siinä siis tiivistettynä koko matka, joka oli mielestäni hyvin onnistunut! Toki niin paljon jäi vielä näkemättä, että ehkä sinne joutuu karata toisenkin kerran tulevaisuudessa... :--) Mutta yhtä kaikki: Pietari oli hieno paikka, jota voin suositella lämpimästi kaikille, jotka eivät pelkää suuria ihmismassoja ja todella todella todella huonosti parkkeerattuja (kalliita) autoja. Myös hotelliamme, hotelli Moskovaa, voin suositella. Hyvä mesta! :))

Mutta eiköhän se siitä sitten! 

Moikkamoi!

Jenna